Hola! Me llamo Dandy.

Minun nimeni on Dandy. Olen noin kolme vuotias poika. Asun nykyään sijaiskodissa Vantaalla, tulin tänne juuri ennen joulua. Ihmettelin kovasti kun täällä oli kamalan kylmä, ja lunta. Mutta nyt en enää niin välitä, minulle laitetaan aina lämmin takki jos ulkona on kovin kylmä. Minulla ei ole omaa kotia vielä, mutta tulin tänne semmoista etsimään. Löydän sen paremmin ollessani täällä, kuin tarhalla.

Olen rodultani podenco. Meitä on Espanjassa paljon. Meitä käytetään metsästykseen. Kun meitä ei enää tarvita, metsästäjät hankkituvat meistä eroon. En halua muistella enempää niitä aikoja sielä, ja mitä koiraystävilleni näin tehtävän. Voit katsoa kuitenkin videon joka kertoo asiasta. Mutta älä katso sitä jos olet kovin herkkä, tai nuori. Se on surullinen, koskettava ja siinä on paljon ikäviä kuvia. Mutta se on hyvin totta siitä, millaista meidän elämä on.

Minut löydettiin moottoritien laidasta, olin jäänyt auton alle. En muista kuinka tielle jouduin, eksyinkö laumastani vai heittikö metsästäjä minut tarkoituksella liikkuvasta autosta tielle. Niin tehdään paljon Espanjassa koirille, joita ei enää haluta. Hyvät ihmiset löysyivät minut ja veivät turvaan Protectora Malagan tarhalle. Sielä minua hoidettiin ja saamiani vammoja parannettiin. Toinen takajalkani oli niin vahingoittunut, että sen eläinkääkäri joutui amputoimaan. Opin aika nopeasti pomppimaan kolmella jalalla, ja nyt minua ei yhtään haittaa että olen tällläinen. Välillä tosin tasapainoni pettää ja kaadun nenälleni, mutta ei se haittaa, nousen ylös ja jatkan reippaasti eteenpäin.

Tarhalta minut sitten yksi ilta haettiin pois. Minua jännitti kovasti, varsinkin kun huomasin olevani lentokoneessa. En tiennyt minne olin menossa, mutta minua ei pelottanut. Ei määränpäässä varmasti mitään kauheampaa voi odottaa, mitä en olisi jo kokenut. Joten olin hyvin rauhallinen. Lentokentältä tulin sitten tänne sijaisperheeseen. Täälläkin jännitti kyllä, kun oli uusia koiria ja ihmisiä. Ja paljon omituisia asioita. Jääkaappia pelkäsin kovin koska se oli niin iso ja säpsähdin ainakun se avattiin. Nyt en enää sitä pelkää vaan haistelen mielelläni sieltä tulevia tuoksuja. Eikä minua niin enää säikytä kaikki uusi. On mukavaa kun minua rapsutetaan ja minulla on pehmeitä paikkoja missä nukkua. Olin vähän laiha kun tulin mutta nyt hieman lihavampi. Pääsen ulkoilemaan monta kertaa päivässä, välillä olen tuossa aitauksessa muiden kanssa vapaana, välillä menen metsään kävelemään. Ihan uusi juttu minulle on lelut ja ihmettelin niitä alkuun kovasti. Nyt kun olen nähnyt mitä niillä tehdään kun nuo muut koirat ovat leikkineet, olen itsekin alkanut kokeilla millaista on leluilla leikkiä. 

Samassa tilanteessa kuin minä on paljon koiria.  Osa on täällä Suomessa, sijaisperheessä kuten minä. Osa odottelee tarhoilla, milloin on heidän vuoronsa lähteä lentokentälle. Me olemme kaikki kuitenkin onnekkaita, sillä näillä tarhoilla mistä tämä minuakin auttanut yhdistys toimii ei koiria lopeteta vaan niistä pidetään huolta kunnes oma koti löytyy. Mutta niihin ei voida ottaa uusia koiria, ellei tilaa vapaudu. Koirat kunnallisilla tarhoilla odottaa että joku tulee. Se joku on harvoin kuitenkaan joku joka vie pois ja etsii kodin, yleensä se on hakija viimeisellä matkalle. Koiria hyljätään sielä entisessä kotimaassani satoja tuhansia joka vuosi. Vain pienelle osalle meistä avautuu mahdollisuus löytää oma koti. Ymmärrämme mitä tarkoittaa toinen mahdollisuus. Olemme tilanteessa ilman omaa syytämme, olemme hyviä koiria joita ei vain enää haluta. 

Auta meitä löytämään oma koti ja perhe vuonna 2013 ja kerro muillekkin siitä mikä koirien tilanne Espajassa on.

Feliz año nuevo!

Saludos, Dandy 

Täh, pitääkö näistä koirista maksaa???

Niimpä. Kuten otsikko kertoo - niin välillä joutuu törmäämään kysymykseen että pitääkö näistä koirista maksaa. Nehän ovat kodittomia katukoiria, tai hyljättyjä kodeista - miksi niitä pitäisi maksaa?

Joo pitää - aika monestakin syystä. Miksi? Siksi, että jo sillä että eläimellä on hinta, karsitaan koiraa hankkivista niitä, jotka ottavat koiran hetken mielijohteesta. Näitähän riittää. Tänään keksitään että koira olisi kiva ja huomenna se on jo haettu. Näissä tapauksissa yleensä pentutehtailijalta joiden kaupankäynnin A ja O on halpa hinta ja se että koiran saa kuka vain. Ei paljoa mietitä sielä sopiiko koira kyseiseen kotiin, elämäntilanteeseen, kuinka on mietitty resurssit pidemmälle. Toki, liikkuuhan samaa myös yksityisissä adoptoinneissa jossa koiran saa ilman sen kummempaa mietintää tai kotien taustaselvitystä. Koira ei myöskään ole lahjatavara joka näin jouluna pistetään pukinkonttiin. Valitettavasti näin tapahtuu usein, Suomessakin, ja Espanjassa varsinkin. Tänä jouluna Espanjassa annetuista lahjapennuista kymmenet tuhannet päätyvät pian tappotarhoille ja tai kaduille. Osalla käy onni ja päätyvät tarhoille joissa koiria ei lopeteta, kuten yhteistyötarhamme, ja koirille etsitään uudet kodit - myös kauttamme Suomesta. 

Toinen syy on että koiran Suomeen lähettäminen - ja lähetyskuntoon saaminen maksaa itse asiassa enemmän kuin adoptointimaksumme mikä on normaalisti 450eur. Koirat tulevat Suomeen steriloituna, rokotettuina, sirutettuina ja eri terveystestien läpi käyneinä. Asiasta voi lukea tarkemmin sivuiltamme.  Koirien lentopaikat maksavat myös. Lisäksi yhdistyksemme tarvitsee rahaa pyöriäkseen - koirat tarvitsevat lennoille kuljetusboxeja, internetsivumme maksavat ja hallinnolliset kulut eivät ole ilmaisia. Vaikka yhdistys toimii vapaaehtoisvoimin ja palkatta, niin vapaaehtoisillakin on kuluja mitkä he saavat periä. Bensa maksaa ja bensaa tarvitaan kun ajetaan tarhoille ja koiria kuljetetaan lennoille, tai vastaanotetaan lennoilta - kuten myös lentokenttäparkit. Kotihoidossa Suomessa olevilla koirilla on kuluja ruuasta ja mahdollisesti myös eläinlääkärilläkäynnistä. 

Ihan nopeasti katsoen - esim koiran sterilisaatio Suomessa maksaa uroksilla noin 200 eur - nartuilla satasen enemmän. Hinta voi olla huomattavastikin korkeampi koiran koosta riippuen. Rokotukset maksaa noin 50eur. Hiesimatolääkitys noin 25 eur. Mikrosirutus noin 50eur. Erilaiset verikokeet tautien varalle, noin 50eur/kpl. Koiran passi 20eur. Lentokulut noin 50eur-120eur riippuen lentoyhtiöstä. Joten - on helppo huomata että koiran tuominen ei ole ilmaista. Vaikka Espanjassa toimenpiteet ovat halvempia tarhoilla sopimuseläinlääkärien kanssa, niin hintaa tulee kyllä. Monella koiralla on myös ollut isojankin operaatioita vaativia vaivoja Espanjassa jotka on hoidettu kuntoon ennen Suomeen tuloa. Siltikin - hinta on sama uudelta kodilta Suomessa. Jos emme perisi summaa adoptiosta - kuinka maksaisimme kaikki kulut tarhoille, lennoista ja kaikesta muusta? 

Ihmettelen usein sitä että ihmiset kiinnittävät huomiota koiran hankintahintaan todella paljon. Hankintahinnalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä on koiran todellinen kulu. Eikä se ruokalasku ole myöskään ainoa kulu. On pöyristyttävää joskus lukea kotiselvityksiä jossa kerrotaan syyksi koiran adoptoimiseen että "se on halvempaa kuin ostaa". Mitä ihmettä! Kun koiraa harkitsee, ei raha saa näytellä päätöksessä mitään sijaa. Eikä varsinkaan koiran hankintahinta. 

Hyvä artikkeli, tosin Englannista, kertoo hieman koiran omistamisen kuluista. Itse lasken koiran kuluksi 100eur/kk. Toisilla koirilla se on alakanttiin, toisilla ylä. Joka kuukausi en jokaisesta koirastani maksa näin paljoa, mutta vuositasolla hyvin helposti ollaan keskiarvossa kun lasken viidestä koirastani aiheutuneet kulut. Isommilla enemmän, pienemmillä vähemmän. Vakuutukset, matkakulut (=en voi ottaa koiria matkoille, hoito maksaa), ruoka, rokotukset, eläinlääkärissä käynnit. Mitä vanhemmaksi koira tulee, sitä enemmän remppaa ja vakuutukset usein lakkaavat kun koira on iäkäs. Vanha bassettimme sairastui välilevynpullistumaan syksyllä. Koira on liian vanha vakuutuksia enää saamaan - hoidon hinta oli yli 800eur. Tuolla omalla laskennallani, 100eur/kk, koiran hinnaksi tulee vuodessa 1200eur. Jos käy niin onnekkaasti että koira on luonani 15 vuotta, kustannus on 18000eur tältä ajalta.

Pyydän koiraa harkitsevia miettimään asioita pidemmälle. Hankintahinta on pennosia. Älkää antako koiraa lahjaksi - kuinka voitte tietää että lahjan vastaanottaja on valmis näihin kustannuksiin? 

- Kati -

Ps. Kertomani eläinlääkärihinnat ovat omia kokemuksiani ja havaintoja - varmasti hinnat heittelee paljonkin. Laskukaavani 100eur/koira/kk on myös omani jonka perustan keskiarvoon liittyen omiin eri ikäisiin ja kokoisiin koiriini ja siihen että vuositasollakaan kulurakennetta on vaikea verrata vaan lasken pidemmän tähtäimen kaavan mukaan. Mutta pointti on - että jos luulet että koiran hinnalla on merkittävä tekijä koiran kokonaiskustannusten kanssa olet väärässä. Olet väärässä myös jos luulet, että selviät koiran kuluista muutamalla kympillä kuukaudessa.

Vastauksia ja vastausten odottelua

No niin, hetki saatiin odotella mutta viitaten kahteen aikaisempaan blogiin ja erityisesti avoimeen kirjeeseen  olemme saaneet kirjeen vastaanottajilta vastauksen. 

Helinä Ylisirniö, yksi vastaanottajista ja SEY:n toiminnanjohtaja, vastasi kertoen että kyseessä oli moka, minkä syytä eivät tiedä. Moka siis ei koske aiheettomia kommentteja Espanjasta tuotujen löytökoirien niputtamista samaan kasaan pentutehtaltujen itänaapureista trokattujen koirien kanssa, vaan moka oli IT-puolen juttuja. Kuulemma kamppis ja sivut oli tarkoitus lanseerata vasta 8.12 mutta jostain syystä sivut pelastakoira.fi olivat avautuneet jo 5.12. Sivut olivat päässeet keskeneräisenä maailmalle ja pelastakoira.fi sivusto-osoite oli vain työosoite. 

6.12 siis tuon avoimen kirjeen laitoin ja Facebookissa oli hyvin laajaa keskustelua Tuomiston kommennteihin liittyen. 7.12 sivut korjattiin toimimaan osoitteessa halpapentu.fi ja viittaukset sairaisiin ja luonnehäiriöisiin löytökoiriin Espanjasta poistettiin. 

Jäin sitten miettimään ja pohtimaan asiaa. Että miksi ihmeessä työosoitteeksi pentutehtailun vastaiselle kampanjoinnille on tehty osoite pelastakoira.fi minne jostain syystä oli kirjoiteltu näitä löytökoiravastaisia asioita. Ja miten ihmeessä sivut vuotavat vahingossa - tässä muodossa - liian aikaisin maailmalle. Pakostakin sitä alkoi miettimään, että voisihan asia olla esimerkiksi niin että pentutehtailusivuston ja kampanjan rinnalle olikin tarkoitus perustaa pelastakoira.fi sivusto sekä kampanja jonka tarkoituksena on puhua rescuetoimintaa vastaan, ja nämä kommentit olivat sielä ihan tarkoituksella. 

Laitoin sitten vastauksen perään, jossa myös tätä kyselin ja kerroin että tästä sivuston mokasta johtuen aika monelle on jäänyt kampanjasta pahamaku suuhun ja kampanjan tahojen varmastikin kannattaisi pahoitella asiaa ja selventää asiaa julkisesti. Ylisirniö palasikin vielä, kertoen että syy oli keskeneräisyys, ja että kamppista varten hankkivat 8 eri nettiosoitetta joista tämä pelastakoira.fi oli yksi, ja väliaikaisosoitteena käytetty. Myös teknisistä paketeista hän kirjoitteli sekä Googlen Adwords asioista. 

Myös Kennelliiton Unhola laittoi tässä vaiheessa vastauksen kertoen, että he olisivat vastanneet kuten Ylisirniökin vastasi, ja muihin kannanottoihin he eivät lähde.

Selvä. Kiitos näistä. Tosin - edelleenkään en ymmärrä miksi ne Espanjasta tuodut koirat piti sekoittaa tähän soppaan, ja jos kyseessä oli kerran virhe niin eikö silloin olisi aihetta edes julkisesti pahoitella asiaa? 

Tässä viikolla oli myös Huomenta Suomi ohjelmassa esiintymässä Viestintäpäälliikkö Unhola kampanjaan liittyen. Aivan yllättäen, kesken kampanjasta ja julisteista puhuttaessa toimittaja kysyy että "mites nämä löytökoirat maailmalla, mitä niille pitäisi tehdä". Unhola ehdotti, että niitä kannattaisi auttaa sielä paikan päällä ja vaikka miettiä jos koirille saisi sinne jonkin eläinsuojelukeskuksen kyhättyä missä ne koirat voisi olla. Erikoinen kysymys, keskellä keskustelua pentutehtailun vastaisesta kampanjoinnista. Miksi löytökoirat oli tässäkin yhteydessä otettu mukaan, yhdellä kysymyksellä ja vastaajana oli vain ja ainoastaan Kennelliiton edustaja? Jos ulkomaisten löytökoirien auttaminen ja tilanne halutaan ottaa esiin niin eikö silloin asiaan pitäisi olla vastaamassa myös siihen perehtynyt henkilö? Henkilö joka olisi osannut Unholan kommentin jälkeen kertoa että "Koiria autetaan myös paikallisesti, Suomessakin toimii useita yhdistyksiä jotka eivät harjoita adoptiota ollenkaan vaan vievät apua ja tukevat kohdemaissa. Ja ne ketkä etsii koirille koteja Suomesta tukevat myös paikallisesti - joko suoraan tai paikallisten yhteistyökumppaneiden kautta. Yksityisten ja yhdistysten varoilla on rakennettu useita eläinsuojia koirille kohdemaissa." 

Huomenta Suomen yksipuolinen haastattelu sai monen rescueihmisen veret kiehahtamaan ja kysymään että miksi asia oli vedetty haastatteluun mukaan. Palautteita on lähtenyt Huomenta Suomelle. Kyseenalaistin kulkukoirien vetämistä haastatteluun  palautteessani, kuten teki myös Kodittomien Koirien Ystävät ry:n tiedottaja Marianna Lammi. Marianna kirjoitti asiasta myös Unholalle haastatteluun liittyen - ja ehdotti myös että Kennelliiton ja rescuejärjestöjen olisi hyvä tehdä enemmän yhteistyötä jotta lailliset ja laittomat maahantuonnit osattaisiin erottaa toisistaan. Kumpanenkin meistä odottelee edelleen vastausta Huomenta Suomen toimituksesta, sekä Marianna Unholalta. 

Mutta eiköhän tämä asia ole jokseenkin taputeltu, ainakin toistaiseksi. 

-Kati- 

Jälkimaininkien pohdintoja

Terve taas

Sivujen www.pelastakoira.fi tekstit on korjattu, ja aiheettomat viittaukset "pelastettuihin löytökoiriin Espanjasta" puhuttaessa pentutehtailukokemuksista on poistettu ja muutettu toiseen muotoon. Tosin, vastausta kirjeeseen emme saaneet (ainakaan vielä) keneltäkään neljätä vastaanottajalta  mutta ilmeisesti sähköposti on perille mennyt kun asiaan reagoitiin. Luonnollisesti asiaa auttoi se, että nämä kommentit aiheuttivat melkoisen keskusteluryöpyn mm Facebookissa. Ja ihan aiheesta aiheuttivatkin. Pentutehtailu on niin hirveä asia, joka tulee nostaa esille ja asiasta tiedottaa paljon nykyistä enemmän. Siksi onkin vaikea käsittää, miksi samaan kastiin piti niputtaa löytökoirat Espanjasta. 

Mielenkiintoisia kommentteja asian tiimoilta on Facebookissa ollut. Monia on mietityttänyt ensinnäkin miksi sivusto on osoitteessaa www.pelastakoira.fi ja mitä tekemistä pentutehtailulla on koiran pelastamisen kanssa, tai mitä tekemistä sillä on koiran pelastamisen kanssa että sivusto voimakkaasti sysää koiran hankkijoita ostamaan koiransa Kennelliiton pentuvälityksen kautta pentuja markkinoivien kasvattajien kautta. Hyvä kysymys. Ovat muuttaneet sivuston nyt toimimaan osoitteessa www.halpapentu.fi. Se on osuva osoite sivustolle, jonka agenda on pentutehtailusta varoittaminen. Toivon, että seuraava henkilö joka haluaa halvan pennu, ja googleen hakusanaksi halpa pentu näpyttää, päätyy juuri tuonne sivustolle ja lukee, mistä ne halvat pennut oikein tulee. 

Ehkä yleisin asiaan liittyvä pohdinta on ollut, että miksi asiassa nostettiin esiin juuri Espanjasta tuodut löytökoirat - kuitenkaan kertomatta yhtään enempää näistä Satu Tuomiston mainitsemista tapauksista. Kampanjan koettiin menevän aivan väärään suuntaan tämän kommentoinnin takia, ja pentutehtailun koettiin olevan itsessään jo niin valtava ongelma, että siitä pitäisi pystyä puhumaan ilman että siinä tarvitsee mollata mitään muuta. Kennelliiton on aina tiedetty olevan hyvin penseästi rescuetoimintaan suhtautuva, ja herättikin kysymyksiä, että halusiko Kennelliitto nimenomaan hieman heittää samalla kuraa rescuetoiminnan niskaan pentutehtailun vanavedessä. Mene ja tiedä. 

Moni on kritisoinut Kennelliittoa ja heidän toimintaansa yleisesti. Jalostustietokantaa on käyty läpi, ja tehty melko shokeraavia havaintoja. Kasvattajat saattavat teettää nartuillaan lähes joka juoksuista pentueen. 6-vuotias narttu saanut jo viidet pennut. Onhan se aikamoinen tahti. Myös kommentteja suomalaisten kasvattajien olosuhteista missä koirat kasvaa on myös esitetty melko veren seisauttavia havaintoja. Suuria määriä koiria, joita pidetään mm kuljetushäkeissä kasvattajan tiloissa, mm vajoissa. Havainnot onkin herättäneet monet kysymään - kuinka suomalainen kasvatustoiminta, Kennelliiton hyväksymänä eroaa pentutehtailusta? Näin mustavalkoista ei kaikki ole, eikä varmasti havainnot koske kuin osaa kasvattajista. Mutta, kyllähän se miettimään pistää. Joku oli löytänyt kasvattajan, joka on vuoden aikana teettänyt 93 pentua, jotka on myyty hintaan 1200eur / kpl. Tietämättä asiasta sen enempää, kuinka monen nartun omistaja on kyseessä ym niin isoltahan määrä kuulostaa, sekä reippaasti päälle 100000eur tulo mikä niistä kertyy. Toki, onhan tuossa kasvattajahommassa kulunsakin. 

Samaisessa kampanjassa on mukana myös SEY - Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto. Moni ihmettelikin, miksi kampanjassa nimen omaan kehoitetaan hankkimaan koira Kennelliiton Pentuvälityksen kautta. SEY:n alla kun toimii kymmeniä paikallisyhdistyksiä jotka kattavat koko Suomen - ja joiden sivuilla on kodittomia kotimaisia koiria etsimässä koteja. Miksi kampanjan ulkopuolelle on jätetty kokonaan ne koirat, joilla ei ole koteja - joilla on koti joskus ollut ja päätyneet syystä tai toisesta eläinsuojeluyhdistysten haltuun etsimään uutta kotia. Muutama kommentoikin, että kampanjaan olisi ehdottomasti pitänyt saada moninaisempaa näkökulmaa koiran hankinnasta - esimerkiksi juuri tahoja jotka puhuvat adoptoinnin puolesta. Kolikolla kun ei ole vain kahta puolta: ostat joko pentutehtailijalta, tai Kennelliiton kasvattajalta. Entäs ne aikuiset kodinvaihtajat ja kodittomat? Miksi mitään mainintaa ei ollut näistä koirista? Joku heittikin ilmaan kommentin, onko Kennelliitto jyrännyt SEY:n. 

Joku toinen pohti, onko tämä vain taitavasti mietitty markkinointi kikka, jossa pentutehtailu on vain hämäysharso ja tarkoitus onkin saada rekisteröityjä pentuja paremmin kaupaksi näkyvän kampanjan avulla, jossa sopivasti sivutaan negatiiviseen sävyyn Espanjasta tuotavia rescuekoiria. Sehän ei mikään salaisuus ole, että ihminen joka harkitsee koiran hankintaa, yhä useammin (onneksi) päätyy antamaan kodittomalle koiran, kuin hankkii pennun. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että pennut ei mene yhtä hyvin kaupaksi. Onneksi, ei mene myöskään ne pentutehtaiden pennut. Muutamassa kommentissa sanottiin oikein osuvasti, että jokainen aikuisena adoptoitu hylätty koira vähentää pentutehtailijan asiakaskuntaa. Ehkä kyseinen koiran hankkija (ja oletetaan nyt ettei hän tiedä mistä ne halvat pennut tulee eikä hae käyttölinjasta koiraa, ei halua käydä näyttelyissä ym, eli etsii vain rakastettua perheenjäsentä), on miettinyt internetti auki, että nyt on oikea hetki elämässä hankkia koira. Hän päätyy kolmelle sivulle: yksi on nettilehti, jossa kaupataan halpoja pentuja. Toinen on kasvattajan sivusto, missä kerrotaan jos jonkinmoisista sukutauluista ja Best in Show voitoista. Kolmas on rescueyhdistyksen sivusto. Uskallan väittää, että näissä pohdinnoissa ja vertailuissa yhä useammin se vaakakuppi kääntyy kodittoman kohdalle. Ei säälistä, vaan siksi, että maailmassa on yli 600 miljoonaa koiraa vailla kotia. Ja ne kodittomat kuolee. Joka päivä, näitä ihmisen hylkäämiä lopetetaan, vain siksi, että ne on hyljätty. Moni ymmärtää ja kysyy että miksi koiria pitää teettää lisää ja lisää kun kodittomia koiria on maailma pullollaan. En osaa vastata siihen - osaatko sinä? Siihen osaan vastata että jokainen adoptoitu koira on sen koiran hinnan verran pois jonkun muun taskusta, oli sitten kyseessä kasvattaja tai pentutehtailija. 

Pohdintoja on herättänyt myös se, että onko se 1500 eur maksanut rotukasvattajan pentu sitten automaattisesti helpompi, kuin kotoaan tappotarhalle hyljätty koira ja myöhemmin Suomesta uuden kodin löytänyt. Tai terveempi. Eipä taida olla. Tottahan toki entisellä tarhakoiralla voi olla syviä traumoja ja nykyiseen elämään heijastuvia ikäviä kokemuksia, sekä terveydestäkään ei pystytä takuita antamaan. Mutta pystyykö kukaan? Moni valitsee löytökoiran juuri myös siksi, että ei halua olla tukemassa ylijalostettujen koirien tuontantoa. Korkeat sukusiitosprosentit, ulkomuodon takia sairaaseen kuosiin jalostetut koirat eivät ole monenkaan ihmisen juttu. Ja mitä tulee käytösongelmiin - et saa takuuhelppoa koiraa vaikka maksaisit pennustasi 5000eur. Omistajastahan ne asiat lähtee. Olenkin aikaisemmin blogannut siitä asiasta, miten helposti koirasta luovutaan. Usein ne on nämä "pitovaikeudet" mikä ilmenee melko nuorena. Kun ei sitä koiraa opeteta ja aktoivoida, niin ei siitä helppoa tule. Pitovaikeuksien takia luopuminen tarkoittaa käytännössä varmasti lähes 100% kouluttamattomuuden vuoksi ilmeneviä ongelmia. Ja takuu varmasti, näitäkin kutsutaan käytösongelmiksi vai häiriöiksi vai mikä se Tuomiston ilmaisu oli Espanjasta pelastettuihin koiriin liittyen - ja niitä ilmenee myös sieltä Kennelliiton pentuvälityksen kautta hankituilla koirilla - jos ei omistajasta sitten omistajaksi olekkaan. 

Pentutehtailun vastaisessa rintamassa on varmasti valmis taistelemaan rinta rinnan Kennelliiton kanssa myös löytökoirajärjestöt. Ja niin pitäisikin. Samassa veneessähän tässä ollaan mitä tulee tämän oksettavan pentutehtailun pois kitkemiseen. Mutta onko Kennelliitto valmis yhdistämään voimat löytökoirajärjestöjen kanssa pentutehtailun voittamiseksi?


--- Kati ----

Avoin kirje Suomen Kennelliitolle, Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liittolle, Suomen Eläinlääkäriliitolle ja Satu Tuomistolle

Vantaa, 6.12.2012

Arvoisat vastaanottajat, ja muut lukijat

Olin hyvin innoissani eilen törmätessäni uuteen avaamaanne nettisivustoon, www.pelastakoira.fi jossa on upealla tavalla otettu esiin pentutehtailu koko kaameudessaan. Asiasta ei voi informoida tarpeeksi, ja on hienoa, että asialle on avattu nyt oma sivustonsa ja kampanjan takana olevat tahot tuovat voimakkaasti asiaa esiin myös mediassa.

Kuitenkin, sivuilla oleva osio jossa Satu Tuomisto antaa vinkkejä koiranostajalle ja varoittaa halvan pennun hankinnasta, vei maun koko kampanjalta. Tuomiston haastattelumuotoon kirjoitetussa osassa hän vastaa kysymykseen:

Oletko kuullut kokemuksia pentutehtailluista koirista?


Tuttavapiirissäni on ”pelastettu” löytökoiria Espanjasta. Näillä koirilla on myöhemmin ilmennyt luonnehäiriöitä. Arvaamaton käytös paljastaa, että koirien kasvuympäristö on aiheuttanut suuria traumoja. Koska koiran hankkija ei ole tiennyt ongelmista, hän ei ole osannut heti auttaa koiraa.

Haluaisin esittää teille, vastaanottajat, muutaman kysymyksen Tuomiston vastaukseen liittyen. Mitä tekemistä Espanjasta tuoduilla löytökoirilla on pentutehtailun kanssa ja miksi asia on nostettu tässä esille? Miksi Tuomisto nosti kokemuksena esille Espanjasta tuodut löytökoirat, eikä vastannut kysymykseen kertoen sivuston linjauksen mukaisesti esimerkiksi Katajanokalla virolaisen auton takakontista ostetusta halvasta pikkukoiran pennusta, joka uudelle omistajalleen päätymisen jälkeen menehtyi muutaman päivän kuluttua useiden sairauksien summana, kuten pentutehtailtujen koirien kohtalona usein on? Esimerkkejä pentutehtailun järkyttävistä kokemuksista löytyy kyllä. Sivusto käsittelee hienosti koiran hankintaa ja pimeän pennun ostamiseen liittyviä asioita, mutta miksi varoittavana kokemuksena pentutehtailusta käytetään Tuomiston tuttavapiirin Espanjasta pelastettuja koiria? Löytökoira ei ole sama asia kuin pentutehtailijan rahan kiilto silmissä tuottama sairas pentu. Miksi vastauksella halutaan tuoda esille löytökoirat Espanjasta luonnehäiriöisinä ja sairaina?

Yhdistyksemme Kodittomat Espanjan Koirat ry etsii espanjalaisten koiratarhojen kodittomille koirille koteja Suomesta. Yhdistyksemme lisäksi Espanjasta tuo koiria myös muita yhdistyksiä, sekä vastaavaa toimintaa tehdään myös yhdistysten toimesta muista Euroopan maista, kuten Romaniasta, Kyprokselta, Virosta ja Venäjältä. Löytökoirajärjestöt, jotka toimivat lakien ja määräysten mukaisesti toiminnassaan ovat Suomeen rekisteröityjä yhdistyksiä, jotka noudattavat toiminnassaan EVIRA:n antamia määräyksiä koirien tuonneissa, merkitsevät koirat TRACES-rekisteriin ja kertovat sivuillaan myös terveysasioista. Yhdistykset myös mainitsevat että koirien luonne on hyvin usein kuvattu tarhaoloissa ja luonne saattaa muuttua, kuten myös terveysasioista kerrotaan että esimerkiksi juuri Välimeren alueella yleinen leishmania ei välttämättä näy testeissä ja saattaa itää piilevänä jopa vuosia.

Luonnollisestikin löytökoirien kanssa saattaa ongelmia ilmetä, ja sairauksia myöhemmin. Näitä asioita painotetaan löytökoiran hankkimista harkitsevalle, kuten myös sitoutumista koiraan ja mahdollisiiin ongelmiin. Koirien taustoista harvemmin on mitään tietoa joten omistajilta odotetaan kärsivällisyyttä, kykyä ja tahtoa mahdolliset ongelmat kohdata ja selvittää. Jos omat keinot eivät riitä, on yhdistyksillä tarjottavana tukea ja tukiverkostot, koko koiran eliniän.

Espanjasta tuodut, Suomesta uuden kodin saaneet entiset kodittomat koirat ja pentutehtailu eivät ole sama asia. Keltaisessa Pörssissä sekä vastaavissa markkinoitavat halvat pennut ja yhdistysten kotiuttamat entiset kodittomat koirat eivät ole sama asia. Pentutehtailulla ja yhdistysten harjoittamalla toiminnalla koirien auttamiseksi ja kotien etsimisellä Suomesta ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Miksi nämä asiat on haluttu sivuillanne korostetusti niputtaa samaan kasaan?

Toivon että kampanjanne saa paljon näkyvyyttä ja auttaa lopettamaan pentutehtailun. Pyydän kuitenkin, että löytökoirajärjestöjen tuomia koiria ei verrattaisi pentutehtailuun, varsinkaan tavalla mikä tässä on tehty – muutamalla virkkeellä nostaen Espanjasta pelastetut koirat korostaen esille asiayhteydessä mikä muuten käsittelee tätä sairasta elinkeinoa – pentutehtailua. Koiran adoptoiminen pennun ostamisen sijaan – kodin antaminen kodittomalle – kaikkine iloineen ja haasteineen pelastaa koiran hengen sekä on eläinsuojelullinen teko.

Kunniottaen ja hyvää Itsenäisyyspäivää toivottaen

Kati Hirsikangas

Kodittomat Espanjan Koirat ry

Tiedottaja, hallituksen jäsen

kati@espanjankoirat.com

Älä osta!

Aikomukseni oli jo useampi päivä sitten kirjoitella Malagan Protectorassa järjestämästämme avointen ovien päivästä mikä pidettiin 18.11, mutta odottakoon tuo kirjoitus vielä hetken. Vereni seisautti jälleen tänä aamuna kun huomasin yhdistyksemme Hannan jakaman pentutehtailua käsittelevän varoituksen ja kuvan Facebookissaan. Se sai taas miettimään, että mikä pe****e siinä on että ihmiset ostaa pentutehtaiden koiria? 

Varmasti moni muukin koiranomistaja kuin vain minä on törmännyt koirapuistoissa tai missä liekkään koiriin omistajineen, je jutellessa on selvinnyt että koira on ostettu pentutehtaasta. Tämmöisessä tilanteessa saa usein käyttää kaikki voimansa hillitäkseen raivonsa omistajaa kohtaan. Olen törmännyt muutamaan tyyppiin jotka ovat ihan tietoisia siitä mistä koira on peräisin, mutta kun se oli niin paljon halvempi. Siis oletteko te nyt muka aivan tosissanne? Te tuette eläinrääkkäystä, salakuljetusta, harmaata taloutta siksi että säästätte muutaman satasen? Oikeesti? Ja hyvin suurella todennäköisyydellä saatte koiran joka on sairas? Miltä kuulostaa pentu jolla on parvo, matoja, ehkä rabies, kärsii hermostollisista sairauksista, aliravitsemuksesta, on vieroitettu äidistään noin 3 viikkoisena, elänyt sen ajan likaisessa häkissä, kuljettettu takakontissa, rokottamatta... Miten meinasit ne asiat hoitaa kun koiran hinnassa pitää jo säästää? Tai no, ehkä et lääkäriin asti edes ehdi koska pentuja kuolee paljon heti päästyään uuden omistajan luo kun ovat niin sairaita. Niin ja hei, tiedoksi muuten että ne "passit" mitkä saatte koiran kanssa on usein ihan tekaistuja, kuten ne rokotusmerkinnät, eikä niitä koiria mikään eläinlääkäri ole ikinä tarkastanut vaikka ilmoitukset niin väittää. Koska jos olisi, eläinlääkäri ei tosiaankaan antaisi koiralle terveenpapereita. Niin, ja semmoinenkin juttu vielä että nämä Virosta ja Venäjältä tuodut koirat pitäisi myös olla EVIRAn rekisterissä ja TRACES rekisteröityjä? Mikä on sen myyjän hyväksyntänumeron EVIRAn rekisterissä mistä pentusi ostit? Kysyitkö? Näytettiinkö sinulle koiran TRACES paperit luovutksen yhteydessä? Eikö? Tiestithän muuten senkin, koiran ostaja, että vastoin määräyksiä Suomeen tuotu koira täytyy joko palauttaa lähtömaahan tai lopettaa? Otat kuitenkin kaikki nämä riskit vain siksi että haluat säästää pari sataa, et halua rotukoiraa? Siltikin päätät ostaa pimeän pennun, vaikka tässä on kuva koirasi äidistä?

Muutama ilmoitus tämän aamun Keltaisen Pörssin myynti-ilmoituksista:

• Myyn VILLAKOIRA PENTU, uusi; 
  musta villakoira pentu Tämä pentu on paras verilinjaa Euroopassa. pentu on kaikki terveys välykset ja kaksi vuotta terveyden takaamiseksi. (315eur)
• Myyn BICHON VILLAKOIRA PENTU, uusi;
  kiva karvainen turkki bichon villakoira pentu, pentu on tonneittain persoonallisuuden, pentu. (250eur)
• Myyn MONIROTUPENNUT,
  olemme 26.08syntyneitä iloisia, lapsirakkaita monirotupentuja. Meistä tulee isona n 30-35cm 4-7kg. Olemme jo käyneet eläinläärillä saamassa rokotukset, madotuksen ja sirun meitä on kaksi poika ja tyttö meissä on spanielia, kääp. villakoiraa ja sheltiä. (340eur)

Jep jep, ei tarvitse hirveästi ymmärtää yhtään mistään mitään tajutakseen, että kyseiset koirat ovat peräisin pentutehtaista. Tosin, 2 ylimmäistä saattaa hyvinkin olla ihan perus huijauksia, koiria tuskin on olemassakaan. Kolmannen ilmoituksen numeron googlettamalla löytyy taas useita vastaavia ilmoituksia pikkukoirista. Moni taho, jossa näitä  ilmoituksia julkaistaan on myös linkittänyt sivuilleen tietoa pentutehtailusta. Mutta silti, kauppa käy, ihmiset ostaa vaikka tietävät mistä koirat tulee. Kysyntä luo tarjontaa. 

On todella, todella vaikea ymmärtää miksi ihmiset antavat pentutehtailulle mahdollisuuden kukoistaa. Ihan tietoisesti valitaan tämä väylä koiran hankintaan. Oksettavaa. Muuta en voi sanoa, enkä tuntea mitään muuta kuin halveksuntaa niitä kohtaan jotka tätä toimintaa tukevat. Hienoa on, että asia on ollut paljon esillä myös valtamedioissa. Iltalehti nosti asian hiljattain sivuilleen, ja varmasti tämänkin reportaasin asiosta muutama ihminen päätti olla ostamatta koiraa joka on pentutehtaista kotoisin. 

Tuo muutaman satasen säästö koiran hinnassa on todellakin aivan järjetön syy tukea tätä toimintaa. Jos unohtaa sen faktan että sairas pentu moninkertaistaa kyllä hintansa hyvin pian eläinlääkärikuluissa, mutta muutenkin. Sillä koiran hankintahinnalla kun ei ole yhtään mitään tekemistä koiran todellisten kustannusten kanssa. Jos ei ole rahaa koirasta maksaa, niin miten on rahaa siitä huolehtia. Ja todellakin, se ruoka ei ole ainoa kulu. Hirveän suuri määrä näistä Suomessa myytävistä pentutehtaista peräisin olevista koirista hankitaan melko nuorille ihmisille. Nuoret naiset varsinkin haluavat sen oman pienen teekuppikoiransa joita voi sitten pukea ihaniin vaatteisiin, kantaa kassissa ympäri Aleksanterinkatua ja kuvitella olevansa suuren maailman julkkis. Tai lapsiperheisiin jossa raha ja aika on muutenkin tiukalla mutta ajatus koirasta vaan on niin ihana ja täydentää idylliä. 

Yleisestikin ottaen, pentujen teettäminen maailmaan on erikoista toimintaa,  kun huomio ne valtavat määrät koiria, jotka elävät hyljättyinä koiratarhoilla. Mutta rahastahan tässäkin on kysymys, ei koirista. Koirien hyvinvoinnilla on melko vähän jalansijaa myös rotukoirapiireissä, jossa koiran ulkomuoto ja rodun muokkaus on mennyt koirien hyvinvoinnin edelle. Kasvattajatkin lopettavat terveitä pentuja ihan vain siksi että ulkomuodossa on joku pieni seikka minkä vuoksi koira ei ole täydellinen. Täydellinen muoto voi olla koiralle terveysriski, mutta se on tärkeämpi seikka kuin koiran hyvinvointi, tai elämä. Kaikki tämä tapahtuu Suomessakin Kennelliiton hyväksymänä. Koko Kennelliiton monopoliasemasta julkaistiin juuri oikein hyvä gradu, jonka lyhennelmään ainakin kannattaa tutustua, ja koko graduun. Melko hyytävää dataa voi lukea esim täältä.  

Onko koira lelu? Varmasti kaikki vastaavat että ei ole. Miksi sitten koiria kohdellaan kuin ne leluja olisi? Niitä työnnetään tonneittain maailmalle liukuhihnalla, aivan kuin halpoja leluja tehtaissa Aasiassa lapsityövoimalla. Tuotantoketjussa ei välitetä yhtään siitä, kuka siinä kärsii, pääasia on että lopputuote menee kaupaksi ja voittoa syntyy. Keinoja kaihtamatta. Haloo ihmiset herätkää nyt tähän asiaan ja pistetään kaikki yhdessä stoppi tälle asialle. Adoptoidaan - ei osteta. Ja levitetään tietoa pentutehtailusta ja taistellaan sen puolesta että toiminta saadaan loppumaan, eli lopetetaan kysyntä niin tarjotantakin hiipuu. Ja reagoidaan, jos kuullaan että tuttava harkitsee koiran hankintaa Keltaisesta Pörssistä halvalla niin valistetaan kaveria, jos ei muu auta niin vaikka huutamalla täysiä päin naamaa että "ÄLÄ TUE PENTUTEHTAILUA!!!!" 

Kati

Tyhjään asuntoon hyljätty Marley, ja muut

Pikkuinen Marley koira on nyt Malagan tarhalla. Marley löytyi erään asunnon terassilta, minne hänet oli jätetty. En tiedä, asuiko Marley perhe sielä ennen ja unohtivat koiran IHAN VAHINGOSSA sinne muuttaessaan, vai onko koira ehkä nakattu terassin kaiteen yli tyhjäksi huomattuun asuntoon. Tiedä sitten mutta melko erikoista kuitenkin. Tai ei ehkä sittenkään erikoista - vaan melko yleistä Espanjassa, jättää koira entiseen asuinpaikkaan kun ihmiset muuttaa. Eikä ollenkaan pelkästään espanjalainen tapa vaan Aurinkorannikon alueella asuvat lukuisat ulkomaalaiset ovat omaksuneet tänän tavan. Kun tullaan Espanjaan viettämään talvi pakoon oman maan kurjista ilmoista, hankitaan koira kaveriksi. Kun pakataan kamat kasaan ja lähdetään kotimaahan, koira ei lähdekkään mukaan vaan se vain dumpataan, joko tyhjään asuntoon tai minne nyt keksiikään koiran jättää.

No kuitenkin, Marley. Marleytä oli vapaaehtoiset käyneet ruokkimassa sielä terassilla, minne koira oli jätetty. Satuin huomaamaan kun Malagan tarhan vapaaehtoiset postasivat koiran kuvia Facebookissa ja kyselin Miialta että eikö me nyt hyvänen aika voida tehdä jotain. Minun on helppo huudella täältä intervepin kautta, kyllä - mutta Miia joutuu tekemään käytännön työn paikan päällä ja paikkojen löytäminen näille hyljätyille ei ole mikään helppo nakki. Kaikki paikat turvassa ovat aina täynnä. Kotihoitajillakin on rajansa - kotiin ei vain mahdu määräänsä enempää autettavia. Eikä turvatarhoille.
Tehtävä ei ole helppo, vaikka kyseessä on "vain yksi pieni koira". Niitä turvapaikkoja tarvitsevia kun on Aurinkorannikko pullollaan, toisen oman onnensa nojassa kaduille tai asuintoihin jätettynä, puhumattakaan kunnallisista tappotarhoista, joissa lopetetaan pelkästään Aurinkorannikon alueella noin 250 koiraa viikossa. Terveitä, nuoria lemmikkikoiria suurimmalta osin. Moni luulee edelleen, että nekin koirat joille me koitamme koteja löytää ovat villiintyneitä kulkukoiria, jotka kulkevat isoissa laumoissa roskiksista ruokaa tonkien. Likaisia, takkuturkkisia rakkeja, joilla kaikilla on kaikki mahdolliset taudit, rabies mukaan lukien. Rabies on muuten Espanjassa lähes 0 esiintymän maa, kuten Suomikin.

Kauempana totuutta ei asia voisi olla. Näillä koirilla on kaikilla ollut joskus oma koti, ja omat ihmiset. Metsästyskoirillakin, galgoilla ja podencoilla, on ollut oma ihminen, metsästäjä joka nyt välttämättä ei ole kauhean hyvää huolta koiristaan pitänyt - ne kun ovat vain väline metsästyksessä, siinä missä asekin. Sitten, joku päivä näille lemmikeille, ja metsästyskoirille koittaa päivä ettei niitä enää tarvita, tai haluta. Silloin koirasta hankkiudutaan eroon, joko jättämällä se tyhjään kämppään kuten Marley, tai hirttämällä kuten käy monille metsästykoirille. Omistajat vievät usein koiransa suoraan tappotarhalle, jossa koira odottaa sen lain vaatiman 10 päivää - ja sitten menee piikille. Ihminen osaa olla julma, ja tunteeton. Koira on kiva, mutta silti verrattavissa viimeisimpään hittituotteeseen - kun uutuuden viehätys on ohi, voikin sen hyljätä. Tai jos se tulee vanhaksi ja pitäisi ruveta käymään useammin lääkärissä, sen voi hyljätä. Tai sen voi itse asiassa hyljätä siksikin, kun ei nyt vaan enää huvita. Tai ihan ilman syytä.

Marley pääsi turvaan Malagan tarhalle Miian periksi antamattomuuden ansiosta. Täyttä oli, mutta paikka järjestyi ja nyt Marley saa olla tarhalla, missä sen ei tarvitse olla yksin, kuten sielä terassilla. Marley sai paikan, kun Miia lupasi että etsimme sille kodin Suomesta. Marley tulee sivuillemme etsimään kotia.

Mikähän mahtaa olla "Asikaisen" tarina? Ami on löytynyt yksinään maaseudulta kuljeksimasta. Sama tarina kuin Marleylla - Miia lupasi että etsimme hänelle kodin ja Ami pääsi Malagan tarhalle. Tänä aamuna Ami lensi Suomeen, ja on nyt kotihoidossa pääkaupunkiseudulla ja etsii omaa pysyvää kotia Suomesta käsin. Kotihoitajan mukaan reipas ja iloinen, aivan ihana koira. Näyttää tykkäävän myös kintut pitkällä lojumisesta kukkapeittojen päällä.

Ami - ja monta muuta hyljättyä etsii sivuillamme kotia tälläkin hetkellä. He ovat kodittomia vain siksi, että ihmisen mieli tuli siihen tulokseen että sama se kuoleeko tuo vai mitä, mutta minä en sitä enää halua pitää.

-Kati-

Kotihoitajana koiralle

Kyselemme silloin tällöin kotihoitajia - ja saamme usein sähköpostia ihmisiltä jotka haluavat toimia sijaiskotina, eli kotihoitajana koiralle. Koirille tarvitaan kotihoitajia useistakin eri syistä. Joskus, jo Suomeen kotiin tullut koira joutuu etsimään uuden kodin, eikä voi odottaa uutta kotia vanhassa perheessä. Tällöin tarvitsemme paikan jossa koira voi asua kunnes oma koti löytyy. Tarhalla ollessa jotkut koirat voivat huonosti, ja kärsivät kovasti. Koirat oireilee pahaa oloaan monella tapaa; laihtumalla, masentumalla, vetäytymällä. Tällöin on parempi, että koira saa asua perheessä etsiessään kotia. Jotkut koirat ovat hyvin alistuvia tarhalla, ja joutuvat voimakkaampi luontoisten kiusan kohteeksi. Koirille ei voida taata täysillä tarhoilla omia koppeja, joten alistuva koira saattaa olla heikkona jopa hengenvaarassa. Myös aroille koirille etsitään kotihoitopaikkoja joissa voivat rohkaistua ja oppia kotikoiran elämää. Tarhojen jatkuva tilanpuute on myös yksi syy, miksi joskus tuomme koiria kotihoitoon. Tilaa ei tarhoilta vapaudu, ettei sieltä lähde koiria pois. Nämä koirat ovat vaarassa joutua tappotarhoille kun turvatarhojen ovella joudutaan pudistamaan päätä tilan puutteen takia.

Mitä kotihoitajana olo vaatii, ja mitä hoitajalta vaaditaan? Kotihoitajalta vaaditaan samaa elämäntilannetta kuin koiran hankkijalta - eli vakiintunutta elämää ja kykyä huolehtia koirasta kaikkine tarpeineen. Koiraa tulee hoitaa kuin omaansa, ja sitoutua koiraan kuin omaansa. Tämä koskee koko kotihoitajan perhettä, eli hoitolaisen tulee olla koko perheen tervetulleeksi toivottama. Koirakokemusta tulee myös olla, ei välttämättä rescuekoirista mutta tiedostaa pitää myös haasteet mitä rescuekoiran kanssa saattaa tulla. Luonnollisesti, jos ongelmat tuntuvat liian hankalilta ei koiraa ole pakko pitää kunnes uusi koti löytyy vaan pyrimme mahdollisimman nopeasti etsimään koiralle uuden paikan. Joustavuutta vaaditaan, mahdollisuutta tarvittaessa viedä koiraa lääkäriin ja järjestämään kotiehdokkaille tilaisuuden tulla tapaamaan koiraa. Kotihoitajalla on merkittävä asema uuden kodin valinnassa, ja koiravaraaja kuunteleekin hoitajan tuntemuksia kotiehdokkaista. Hoitaja pitää koiravaraajaa ajan tasalla ja kertoo kokemuksistaan koiran kanssa. Koiran yhteyshenkilö - koiravaraaja - on tukena kaikissa tilanteissa, samoin koko yhdistys.

Kuinka kauan kotihoito kestää? Vaikea sanoa. Jotkut koirat löytävät kodin muutamassa viikossa, toisten kanssa menee kuukausia. Joskus tarvitsemme ihan lyhyttä hoitojaksoa - esimerkiksi kun koiran omistaja asuu kauempana eikä pääse noutamaan koiraa lennolta, ja koira tarvitsee muutaman päivän ajaksi hoitopaikkaa.

Maksetaanko kotihoitajalle palkkaa? Ei makseta, kotihoitajana toimiminen on vapaaehtoista ja palkatonta, kuten kaikki muukin yhdistyksen toiminta. Rahassa mitattuna. Kotihoitajille korvaamme kuitenkin koirasta aiheutuvat kulut eli ruuat, tarvikkeet, mahdolliset eläinlääkärissä käynnit sekä kuljetuksesta aiheutuneet kustannukset kuitteja vastaan. Koiran hoitamisesta jää kuitenkin hyvä mieli, kun on saanut olla osana koiran ja uuden perheen elämää. Erityisen koskettavia muistoja jää, kun tarhalta arkana tullut koira lähestyy oma-aloitteisesti ensimmäistä kertaa pyytämään rapsuja, tai saapuessaan masentunut ja alakuloinen koira heiluttaa ensimmäistä kertaa häntää. Silloin tulee fiilis että "vau, minun ansiosta tuo koira alkaa voida hyvin".

Onko koirasta vaikea luopua? Voi olla, mutta tietäen että koiralla on nyt ikioma koti ja perhe, jotka poikkeuksetta haluavat kotihoitajallekkin kertoa kuulumisia ja tavata tulevaisuudessa, tekee luopumisesta iloisen surullista. Ja kun tiedostaa, että on toiminnallaan antanut koiralle mahdollisuuden elämään ja että kotona on ovet avoinna ehkä jo seuraavalle hoitolaiselle - niin luopumisen tuskan sijasta sitä tuntee onnea ja rauhaa.

Kotihoitajia tarvitaan Suomessa, lähinnä pk-seudulla, mutta muuallakin. Hoitajia tarvitaan myös Espanjassa. Mikäli satuit lukemaan blogiamme Suomessa ja haluat tietää kotihoitajana toimimisesta lisää, laita viestiä Marialle (maria@espanjankoirat.com) joka koordinoi kotihoitopaikkoja Suomessa. Espanjassa voit olla yhteydessä Miiaan (miia@espanjankoirat.com) tai tulla Malagan tarhalle avoimien ovien päivään 18.11.2012 keskustelemaan tästäkin asiasta.

-Kati-

Miksi adoptoida, eikä ostaa?

Niin, miksi pitäisi ottaa koditon koira, eikä ostaa pentua tai kääntyä kasvattajan puoleen? Tätä kysymystä on minultakin kysytty, useasti. Niin, miksi pitää adoptoida koditon koira Espanjasta. Miksi ihmiset adoptoi koiran?

• haluan auttaa
• haluan rakkaan perheenjäsenen, ja sellaiseksi ei tarvitse olla rotukoira
• ne on parhaita koiria
• En halua koiraa näyttelyesineeksi vaan ystäväksi.
• Olen muutenkin hankkimassa toista koiraa ja adoption olevan samalla hyvä tapa auttaa huonissa oloissa eläviä koiria.
• Halu antaa koti koiralle, joka ilman omaa syytään joutuu kaltoin kohdelluksi. 
• Olen adoptoinut lapsenikin ulkomailta, on luonnollista että koirallekkin annetaan sama mahdollisuus parempaan elämään
• maailmassa on niin paljon koiria ilman kotia, sen tietäen en ikinä voisi ottaa koiraa muuten kuin adoptoimalla
• minulla on jo adoptoi koira ennestään, muita vaihtoehtoa en edes harkitse
• nukun yöni paremmin kun tiedän että vieressä oleva koira on hengissä koska minä halusin adoptoida hänet

Yllä olevat kommentit olen poiminut yhdistyksille tulevista kotiselvityslomakkeista sekä keskusteluista koiran ottamista harkitsevien kanssa.  Ihmisten kommentit antavat mielestäni hyvän kuvan myös siitä mihin suuntaan yhteiskunta on menossa. Arvot ovat muuttumassa pehmeämmiksi. Sen sijaan että ennen pidettiin koiraa paljonkin statuksen merkkinä, nyt halutaan auttaa ja antaa koti ja perhe sitä tarvitsevalle. Kaikki varmasti tietävät sanonnan suomalaisesta unelmasta - omakotitalo, kaksi lasta, tila auto ja kultainen noutaja. Koiralla on osoitettu statusta myös nuorten naisten parissa, julkkikset "esimerkin" näyttäjänä - Paris Hilton sulloo Louis Vuitton kassiinsa pienen chihunsa ja chihujen myynti räjähtää - kasvattajat ja pentutehtailijat hyödyntävät tilanteen ja markkinaraon. Hieman myöhemmin koiratarhat ovat täynnä näitä trendikkäitä pikkukoiria. Uusi trendi on tullut, ja vanhentunut muoti joutaa kierrätykseen. 

Koiralle kodin antaminen on konkreettista apua. Apua voi antaa monella eri tapaa, mutta keskitytään nyt vain siihen kodin antamiseen. Kun koiran hankinta perheessä tulee ajankohtaiseksi varmastikkaan monella ei ensimmäisenä tule mieleen kirjoittaa google hakuun "koditon koira Espanjasta". Yleensä sivuillemme päädytään siksi että on tuttavalta kuultu tästä tavasta hankkia koira, tai muun suosituksen kautta. Hyvin usein on tavattu Espanjasta adoptoitu koira ja yhdessä omistajan kanssa pähkäilty, että miten joku on voinut hyljätä jotain näin täydellistä. Kun koiralta halutaan vain kumppanuutta ja perheenjäsenen osaa on adoptointi mitä oivin vaihtoehto. Myös kasvattajien harrastama koirien liian pitkälle jalostaminen saa ihmiset miettimään muita vaihtoehtoja. Onko se ok että koirasta jalostetaan yksilö joka saattaa voittaa monta rusettia kehässä, ansaita omistajalleen kunniaa ja rahaa pankkiin jälkikasvullaan, mutta koira ei voi hyvin, kärsii kivuista ja sairauksista sekä siirtää sairaat geeninsä pennuilleen? Ei, ei se ole ok. Tämän on monet ymmärtäneet ja todenneet, että en halua olla millään tapana osana tätä elinkeinoa.

Adoptoidun koiran kanssa ei elämä aina ole ruusuilla tanssimista, tietenkään. Yhdistyksenä me emme voi taata mitään. Ainoastaan tukemme ongelmatilanteissa. Koira on elävä olento ja vaikka kuinka olisimme viettäneet tarhoilla tai kotihoidossa koiran kanssa aikaa, me emme pysty takaamaan etteikö koiran luonne muuttuisi. Sama koskee sairauksia. Ei edes maailman paras eläinlääkäri - tai ihmislääkäri ihmisten kohdalla - voi taata etteikö sairauksia ilmenisi myöhemmin. Espanjasta tulevilla koirilla on aina leishmaniariski, salakavala tauti joka saattaa itää vuosia ja iskeä moninaisilla oireilla. Useimmissa tapauksissa hoidettavissa lääkityksellä, ei poistettavissa kuitenkaan. Mutta jos koiran hankintaa miettivä on valmis mahdollisiin haasteisiin ja sitoutunut niihin - on adoptio Espanjasta yhtä hyvä vaihtoehto koian hankinnalle kuin kasvattajalta hankkiminen - tai kodin antaminen kotimaiselle kodinvaihtajalle. 

Juttelin tässä muutama ilta ystäväni kanssa jolle tuli kauttamme koira viime keväänä. Ensimmäinen koira. Kaikista koirista mitä meidänkin kautta kotia etsii, hän valitsi vanhemman, kuuron koiran. Terveydellisiä ongelmiakin oli. Ystäväni kertoi kuinka hän on miettimässä asunnon vaihtoa, eikä olisi ikinä uskonut esim 5v sitten että miettisi muuttaessa ensi sijaisesti sitä onko uusi koti koiralle sopiva, ja lähtisi etsimään asuntoa maalta koiran vuoksi. Hän kertoi myös että tämä koira on tehnyt hänelle niin paljon hyvää. 

Vastaavia keskusteluja olen käynyt useita. Monelle se entinen koditon koira on ollut paljon ennemmän kuin vain uusi perheenjäsen. Kotiselvitystä täyttäessä ei olla ehkä arvattukaan että sen koiran mukana saadaan elämään uusia arvoja, ystäviä ja tarkoitusta. Adoptoidaan koira, mutta saadaankin paljon enemmän. 

Kati

Uuteen ympäristöön

Blogi muutti nyt tänne uuteen ympäristöön. Tuo Vuodatus missä ennen olimme oli täysin toimimaton. Ensin se oli poissa käytöstä yli kuukauden, hävitti osan kuvista, sivut kaatuivat, statistiikka ei pelannut... Joten olemme nyt siis jatkossa täällä.

Vanhat viestit on ihan copy/pastena siirretty tänne uuteen paikkaan.

Joten tervetuloa uudelle puolelle!

Ek Keskustelufoorumikin on avattu uudelleen, tervetuloa sinnekkin.

Palailemme uusien kirjoitusten kera myöhemmin.

Kati

Vanhat siirretyt kirjoitukset

Vanhat siirretyt kirjoitukset

Tähän on kopiotu vanhat kirjoitukset edelliseltä Blogin tarjoajalta. Uusimmasta vanhimpaan. 

Dear Alan and Jane

29.09.2012 - 17:56

Today the blog entry is a bit different. In English for one, and it is more like an open letter, rather than typical blog entry. This is a letter to Alan and Jane Brian.

Dear Alan and Jane,

my heart has broken many times lately when reading about the harm that has come to your way too often this late summer.

You maybe never even in your wildest dreams guessed how the life would be after you decided to leave the good old England behind and move to Andalucia. I remember while sitting on patio with my family last year, in late June, listening about your plan after you founded a perfect piece of land, with lovely olive tree garden. Was it so that the place was holy, somebody had seen Virgin Mary near the trees? The place would have been a great location and marvellous surroundings for the camp site you wanted to establish there. Just perfect.

I can not even imagine, the sight of a hanged dog you found, from your own backyard. After that your plans and life changed. No camp site, but a refuge for the dogs. Pepis Dog Refuge. You chose to something that most of the people think is mad. You chose to live a life that consumes so much. You were brave, and you are brave that you are still there, fighting for these dogs and helping them. All the odds are against you, byt you just keep going. No easy day, hard work, more dogs coming in than space, always a struggle to find a way to raise money to look after the shelter.

These awful events you have faces recently, they are enough to break most of people. Losing your grandson..... I don't know how you fight through that, how you tell your heart that someday it is not going to hurt so much. Alan, you have been ill. I am pretty sure, that while you were at the hospital, your first concern was not you and your health but Jane and the dogs? How they are, is everything ok at the refuge? Enough money to get food for the dogs? And how is your beloved beautiful wife coping without you? I am right, si?

Then these hijos de putas enter at the shelter, just to harm these dogs you have fought so hard to save. What kind of person poisons the dogs who are in a shelter, trying to find a chance to a better life after been neglected, abused and left by their owners? If the way how dogs are treated in Spain isn't sick enough, this sure wins the first price in the competition of twisted human mind.

I hope that the fundraising event we just put up in Facebook raises some money for and you can built the fence you need to keep unwanted people out from the area. And dogs safe. Or to help you with the vet bills, I'm sure you have more than enough of these trying to treat the dogs who ate the poison.

I am pretty sure, the land is holy. Not sure about the Virgin Mary, but for sure there are two Angels living at Pepis. Guardian Angels for these dogs who had no hope. You are my heroes. What you do inspires people. You, and others like you show the world what is really important - and it is not the new car, big house, fat pay check. It is caring, compassion, unselfiness, helping the ones in need.

I would carry some of your heavy load if I could. I wish you strenght and happiness. God bless you.

Kati

Ps. Might drive up there in November with Miia, I am coming to Spain for few days. I will let you know how the plan works out. Few photos from my last visit below.

1 kommentti

kommentoi

Miten ne koirat tulee Suomeen? Mitä lentokummi tekee?

21.09.2012 - 18:47

Kysymyksiä mitä monesti kysytään meiltä, ja myös mitä siihen maahantuloon vaaditaan. Koiran saaminen Suomeen Espanjasta on välillä hyvinkin monimutkainen prosessi, ja byrokraattinen. Avainasemassa koirien pääsemisessä kotiin on vapaaehtoisena toimivat lentokummit.

Kun koiralle on löytynyt oma koti, alkaa matkan valmistelu. Koirat matkustavat ns matkatavarana Suomeen. Rahtinakin toki voisivat tulla mutta kustannukset saattavat nousta jopa kymmenkertaiseksi - joten paras tapa on tulla lentokummin kanssa "matkatavarana". Koira boxeineen on erikoismatkatavara eikä näin ollen vaikuta muuhun tavaramäärään jonka matkustaja saa tuoda lennolla. Lentomatkaa varten tarvitaan siis joku, joka muutenkin on lentämässä Malagasta Helsinkiin ja on halukas tuomaan koiria mukanaan. Yhdistys varaa vapaaehtoisille kummeille koirapaikat lennolta ja luonnollisesti maksaa ne - joko ennakkoon varausvaiheessa tai kentällä. Lentokummi tapaa koirat yleensä lähtöselvitysjonossa Malagan kentällä ja kirjaa lähtöselvityksessä koirat koneeseen.  Lähtöselvityksen jälkeen koirat viedään erilliseen turvatarkastukseen jossa koirien boxit läpivalaistaan, koirat laitetaan boxeihin ja he siirtyvät turva-alueelle. Koiria tuovat vapaaehtoiset ovat mukana koko prosessin ajan joten lentokummilta ei vaadita tässä vaiheessa mitään. Koirat saavat kevyet rauhoittavat lääkkeet kentällä että matka sujuu ilman pelkoa.

Lentokummin tehtävä on kuljettaa koirien paperit käsimatkatavaroissaan. Koirilla on aina mukana lemmikkieläinpassi josta näkyy annetut rokotukset, mikrosirunnumero ja muut tehdyt toimenpiteet. Tämän lisäksi mukana on TRACES dokumentit. Evira velvoittaa että Suomeen tulevat rescuekoirat merkataan Eviran rekisteriin ja niistä tehdään ns TRACES ilmoitus. Ilmoituksen tekoa varten koira on tavannut Espanjassa virkaeläinlääkärin joka tarkastaa koiran, maahantuloon tarvittavat rokotukset ja tekee ilmoituksen ja printtaa ulos paperit jotka kulkevat koiran mukana Suomeen. Lisäksi yhdistys tekee myös ennakkoilmoituksen Eviraan kertoen koirien tiedot ketkä ovat Suomeen tulossa, mistä ne ovat tulossa ja minne menossa (uuden omistajan tiedot). Yhdistyksiltä vaaditaan tätä varten että ne ovat rekisteröityneitä Eviraan eläinten tuojiksi. Lentokummina toimivan on hyvä varmistaa että yhdistys kenelle kummina toimii on nähtävillä (esim nettisivuilla) tarvittava rekisteröitymisnumero ja että lentokummi saa mukaansa tarvittavat dokumentit. Ilman näitä toimenpiteitä ja maahantuontiin vaadittavia terveysmääräyksiä rescuekoiran maahantuonti on laiton. Myös lentokummilla on vastuu sillä hän tuo koiran maahan. Tullilla ja Eviralla on oikeus tarkastaa maahantuontipaperit koiran saapuessa Suomeen ja jos määräyksiä ei ole noudatettu on koiralla edessään palautus lähtömaahan, karanteeni tai lopetus. Koira ei siis voi lentää Suomeen niin että se on lemmikkieläin jos välittävänä tahona on yhdistys ja koiran tuo Suomeen lentokummi. Jos kyseessä on rescuekoira jolle yhdistys tai mikä tahansa taho on etsinyt kodin niin koira täytyy olla merkattu TRACES järjestelmään ja lentokummilla tulee olla mukana tarvittavat dokumentit. Varmista siis jos harkitset että toimit lentokummina että yhdistys kenen hyväksi koiran tuot on Suomen Eviraan rekisteröitynyt yhdistys ja koiran mukana matkustaa myös tarvittavat dokumentit. Eviralla on oma sivu josta voi lukea asiasta lisää. Jos lentokummi ei ole varma että kuuluuko yhdistys jonka lentokummina toimii Tracesiin tai rekisteröintinumeroita ei ole nähtävillä, Eviraan kannattaa olla yhteydessä ja tarkastaa asia.


Suomessa, koneen laskeuduttua, koirien häkit saapuvat turvaovien taakse jotka löytyvät matkatavarahihnojen vasemmalta puolelta, nurkasta. Ovien avaamisesta voi käydä kysymässä palvelutiskeiltä. Ovet avataan kun koirat ovat saapuneet. Yleensä yhdistyksen edustajat yrittävät päästä auttamaan jo matkatavarahalliin kummeja koirien kanssa. Lentokummin tehtävänä on kuljettaa koirat tullialueen läpi (ota kärryjä...) tuloaulaan. Sielä onkin vastassa uudet omistajat yhdistyksen edustajan kanssa. Koirat on kotona.

Juuri Suomeen saapuneita.

Toimin itse lentokenttätiimissämme ja olen vastaanottamassa koiria kentällä yhdistyksen edustajana. Toimin myös lentokenttätiimimme vastaavana eli varaan koirille lentopaikkoja ja pidän huolen että kentällä on yhdistyksen puolesta joku tiimistämme vastaanottamassa koiria. Olen todella etuoikeutettu että saan olla mukana siinä hetkessä, kun koira kohtaa perheensä. Joka kerta, kun olen tullut keikalta kotiin, joskus aamuyöstä, tunnen käsittämätöntä rauhaa siitä että olen saanut olla mukana niin tärkeässä hetkessä. Ilman kyyneliä olen tuskin ikinä selvinnyt. Välillä olen jakanut uusien omistajien kanssa mitä henkilökohtaisempia tarinoita siitä, miksi olemme kentällä odottamassa koiria. Usein itkee myös lentokummit liikutuksesta, ja tietävät, että he ovat olleet tärkeä linkki siinä että se entinen hyljätty koira on nyt kotona. Lentokumminamme toiminut Piritta kirjoitti blogissaan omasta kokemuksestaan.

Pitkään lentokenttätiimissä toiminut Johanna kertoi eräästä, mieleenpainuneesta keikasta näin: "Mieleenpainuvin keikka oli eräänä Jouluaattoa edeltävänä yönä. Olin erittäin väsynyt kentälle mennessäni ja satoi räntää. Kotiin tuli pikkuinen karvainen koira jota uusi perhe odotti. Kentällä itkettiin liikutuksen kyyneleet ja elämä hymyili tälle pikkuiselle. Kotiin palatessani sade oli muuttunut kauniiksi lumisateeksi. Tunsin suurta rauhaa ja onnellisuutta."

Kiitos kaikille vapaaehtoisille Espanjassa jotka tuotte koirat kentälle, lentokummeille erityisesti sillä ilman teitä koirat eivät pääsisi kotiin sekä Kodittomat Espanjan Koirat ry:n vapaaehtoisille lentokenttätiimiläisille!


- Kati -

1 kommentti

kommentoi

Miksi koira hankitaan jos siitä luovutaan heti?

16.09.2012 - 09:36

Otsikko pätee universaalisti. Espanjassa, Ameriikassa, Suomessa - missä vaan - hyvinkin nuoria koiria päätyy kiertoon tai loptettavaksi mitä (mielestäni) typerimmistä syistä. Enkä nyt luonnollisestikaan tarkoita sitä että luopumisen taustalla on esim sairastuminen perheessä tai muuta. Puhun näistä "pitovaikeuksista". Selailin tässä aamulla suomalaista nettipalstaa jossa koiria kaupataan eteenpäin. Ei olisi pitänyt sillä tunnen jälleen raivoa ja pohjatonta surua näiden koirien vuoksi. Muutamia mielestäni ei tarpeeksi hyviä syitä, jolla tälläkin hetkellä koirille etsitään uusia koteja:

• aktiivien koira joutuu olemaan työpäivät yksin (8kk saksanpaimenkoira)
• koira karkailee koska sillä on tylsää (4v siperian husky)
• pitovaikeudet (alle 2v sekarotuinen)
• eroahdistus (1,5v sheltti)
• eroahdistus (1v sekarotuinen)
• ei opi kulkemaan hihnassa (1,5v sekarotuinen)
• ei opi kotikoiraksi (alle 1v sekarotuinen)
• ei annettu syytä, koira kehuttu maasta taivasiin, ilmoitettu että menee piikille jos ei kotia löydy (4v sekarotuinen)
• eroahdistus (9v sekarotuinen)
• ajanpuute (2v sekarotuinen)
• ei kunnioita lapsia (5v sekarotuinen)

Näitä ilmoituksia lukiessa herää kysymys että eikö ihmiset mieti yhtään kun he sen koiran hankkivat? Onko silloin kun keksitään että koira olisi ihana, kuva omassa päässä romanttinen illuusio  jostain mikä ei todellakaan pidä paikkaansa? Koira ja koiran omistaminen nähdään ruusunpunaisena onnentilana, jossa Lassiemainen täydellinen koira lenkkeilee perheen kanssa kesäisellä niityllä kohti auringonlaskua. Näinkö se on? Ihmiset - olette väärässä!

Nuo yllämainitut syyt koirasta luopumiseen on kaikki sellaisia, jotka ovat hoidettavissa. Kyllä, vaivaahan ne vaatii, mutta miksi otetaan koira jos ei olla valmiita ongelmia kohtaamaan? Eroahdistus? Kyllä, tähän on koulutusmenetelmiä, DAP tuotteet saattavat auttaa, on lääkitystä. Ajanpuute? Pitkät työpäivät? Eikö näitä asioita mietitä ennen kuin se koira otetaan? Kyllä, se koira pitää viedä ulos useita kertoja päivässä eikä se ulkoilu tarkoita pikapissaa lähimmän kuusen juurella. Ja sen koiran kanssa pitää tehdä muutakin. Koirassa ei ole on/off nappulaa, vaan koira vaatii koko ajan hoitoa ja aikaa, ei vain viikonloppuisin kun oma aika riittää. Koira karkailee koska sillä on tylsää? Viekää se lenkille ja aktivoikaa koiraa! Ei opi kulkemaan remmissä? Ei opi kukaan koira, itsestään, vaan sitä pitää opettaa! Ei opi kotikoiraksi? Miten niin ei opi? Miksi hankitaan vahvasti metsästysviettinen koira jos sen elämäksi on sitten ajateltu oleilua sohvannurkassa ja korttelin ympäri kävelyä? Aktivoikaa sitä koiraa, viekää se juoksemaan! Pitovaikeudet? Mitä ne on? Ai, se koira pitääkin viedä ulos vaikka ulkona sataa vettä? Pitääkö sitä viedä lääkäriin, sehän on kallista? Pitääkö sille siis hankkia hoitaja jos pitääkin duunin jälkeen mennä vielä shoppamaan ja baariin, ja jatkoille? Eikä se voikkaan olla kotona yksin paria päivää? Pennusta kasvoikin iso? Ai, tarvitseeko nämä saksanpaimenkoirat oikeasti niin paljon liikuntaa? Se pissaa sisälle! Se haukkuu! Se repii verhot! Imuroida pitää joka päivä kun siitä lähtee karvaa! Se on remmiräyhä!

Yllätys yllätys, koira ei ikinä ole valmis pakkaus, ja kyllä, ne pissaa sisälle, haukkuu, vetää remmissä, karkaa, saattavat syödä sohvan. Jos omat eväät ei riitä siihen koulutukseen niin hyviä ammattilaisia koirankouluttajia löytyy kyllä. Kun koirasta luovutaan, onko todellakin tehty kaikki mahdollinen? Jos ei niin miksi ei? Ei ne koirat opi, jos ei opeteta, ja se koulutus on aikaa vievää, haastavaa ja väsyttävääkin välillä kun tuntuu ettei tästä mitään tule. Älkää antako periksi vaan hankkikaa apua.

Paljon koiria saa lähdöt myös kun perheeseen syntyy lapsia. Automaattisesti koira saa lähdöt, jo raskausaikana tai viimeistään vauvan synnyttyä. Miksi? Jep jep, hankalaahan se saattaa olla. Mutta monessa tapauksessa ei edes yritetä. Niissä missä yritetään niin huomataan että eihän tässä mitään ongelmaa ollutkaan - koira ei yritäkkään ottaa vauvaa hengiltä. Vauva-koiraperheen elämä tosin on haasteellista monellakin tapaa - jo siinä että se koira tarvitsee liikuntaa vauvan synnyttyäkin. Ei ole kivaa ei, pukea vauvaa vaunuihin kovalla pakkasella ja lähteä viemään koiraa lenkille. Vauvaa tai pientä lasta ei voi jättää kotiin yksin, ja aina ei ole toista aikuista paikalla. Käytännön hankalia asioita, jotka pitäisi jo harkita siinä vaiheessa kun nuoripari koiran ottaa tietäen, että joskus on lasten aika. Onko se koiralle oikein jos oma perhe hylkää sen siksi että perheeseen tulee ihmispentu? Julmaa.

Raha! Koiran hankitahinnalla ei ole mitään tekemistä sen todellisen rahamäärän kanssa mikä koiraan menee. Eikä se ruokakaan ole ainoa kulu. Tarvitaan muitakin tarvikkeita, vakuutuksia, maksetaan hoitajille. Jos koiralla ei ole vakuutusta tai sitä ei edes koiralle saa niin helposti huomaa että eläinlääkärissä ei ole halpaa käydä. Ja pitäähän sinne maksaa joka tapauksessa omavastuut ja perusrokotus ym kulut vaikka vakuutus olisikin. Koiria, nuoria, lopetaan koska ei ole varaa maksaa eläinlääkärille. Ei tajuta, että jos se koira vaikka teloo itsensä kunnolla ja vaatii leikkaushoitoa, niin siitä ei satasella selvitä. Ei aina tonnilla kahdellakaan. Koira lopetetaan? Ottakaa lainaa! Kirpaiseehan se, ison laskun maksaminen mutta sen laskun saaminen on aina olemassa kun se koira perheessä on. Ei koiraa nyt vaan voi ottaa hengiltä siksi että se loukkaantui, olisi hoidettavissa mutta sitten jäisi perheen suunniteltu etelän matka väliin koska lasku on niin iso!

Koiria lopetetaan Suomessakin "pitovaikeuksien" vuoksi. Eroahdistus ja sisäsiisteyden puute ovat kuulemma aika yleisiä lopetussyitä. Facebookissa varsinkin kiertää paljon ilmoituksia jossa etsitään koirille uusia koteja mainiten että "jos ei kotia löydy ensi torstaihin mennessä, koira lopetetaan". Oksettavaa suorastaan. Jo siksikin että se vastuu mikä omistajalla koirastaan on sysätään muille - "jos et anna tälle kotia niin lopetan sen". Joku säälistä saattaa ottaakkin, harkitsematta asiaa enempää. Väärä peruste hankkia koira, todellakin.

Jos sinulla, hyvä ihminen, ei ole kykyä ottaa vastuuta koirasta, älä hanki koiraa. Vastuusi tulee kantaa noin seuraavat 15 vuotta, tai miten kauan koirasi saa elää. Vastuu on sinun - koulutuksesta, eläinlääkärilaskuista, opetuksesta, koiran liikunnasta, aktivoinnista, kaikesta. Koirasi rakastaa sinua täydestä sydämestään, luottaa sinuun. Sinä olet koirallesi kaikki kaikessa. Et voi luopua koirasta siksi, että sinä et jaksa panostaa koulutukseen. Kuinka voi sellainen ihminen katsoa peiliin joka on katsonut koiraansa silmiin siinä eläinlääkärin pöydällä eutanasiaa odotellessa vain siksi että naapurit valitti kun koira haukkui yksin ja koira pissasi parketit pilalle?

- Kati -

10 kommenttia

kommentoi

Ylpeyttä!

05.09.2012 - 20:44

Ajattelin alustaa kirjoitustani hyvin henkilökohtaisesti kertomalla omasta perheestäni. Minulla on kaksi poikaa, Joonas pian 12v ja Joel pian 10v. Elin lasteni kanssa kolmistaan useita vuosia, kunnes tapasin Markuksen kolmisen vuotta sitten. Lasteni isällä on lapsia uudesta liitosta ja he asuvat meitä lähellä, ja lapset tapaavat isäänsä useasti joka viikko.Olemme hyvin paljon ns laajennettu perhe. Kaikille osapuolille tässä yhteisössä on tärkeintä lasten hyvinvointi, oli ne omia tai ei.  Lapseni ja minä vierailemme poikien isän luona Pohoojanmaalla usein ja se ex-anoppila on minullekkin rauhan tyyssija. Minun äitini käy sienessä ex-mieheni puolison kanssa. Haluamme olla oma erikoinen perhe. Perhe voi olla perhe ilman verisiteitä. Vanhin poikani Joonas on erityislapsi. Hänellä on ADHD ja touretten sydrooma. Lieviä kumpikin, mutta läsnä, joka päivä, kotona ja arjessa. Jokaisessa kodissa. Ongelmista huolimatta Joonaksella on suuri vahvuus - empaattisuus.

Alustukseni johtaa todellakin johonkin . Poikani Joonas sanoi minulle tänään että "äiti, minä haluan olla isona juuri kuin sinä". Kommentti yllätti, koska kaiken kiireen lomassa en usko juurikaan aina, että kukaan haluaisi olla kuten minä - ihminen joka kokee että ei ikinä riitä mihinkään ja haluaisi olla enemmän. Kysyin että mitä tarkoitat? Joonas sanoi, että hän haluaa autta näitä koiria Espanjassa ja hänestä on hienoa kertoa kavereille mistä meidän upeat koirat on ja että "äiti ja sen kaverit auttaa niitä". Joonas on käynyt tarhoilla Espanjassa ja pyysi että seuraavan kerran voisi tulla taas mukaan. Sopii, sanoin. Joonas on kirjoittanut koulunsa lehtiin juttuja koirista Espanjassa. Meidän koirien tarinoita ja miksi ne ovat meillä. Ja että nämä entiset katurakit, hylkiät ovat meidän perhettä. Joonas sanoi minulle että "äiti, minä haluan kanssa olla isona osa Espanjan Koiria ja etsiä koirille koteja".

Juttelin Miian kanssa äsken ja sanoin että meillä ei ole huolta, kun me jäämme eläkkeelle niin työllä on jatkaja - Joonas haluaa oppia ja jatkaa . Tunnen äärimmäistä ylpeyttä että olen kasvattanut pojastani ihmisen joka haluaa jatkaa jotain mitä Miia on aloittanut ja me muut rakentaneet myöhemmin. Ehkä hän vaihtaa vielä moneen kertaan asioita mitä haluaa tehdä kuten lapsena ja nuorena kuuluukin, mutta se ei vie pois sitä ylpeyden tunnetta että minä olen vaikuttanut tähän ihmiseen yhdessä muiden kanssa niin voimakkasti että hän näkee meidät esimerkkinä jota haluaa jatkaa.  Mekin olemme omalla tavallamme perhe tässä yhdistyksessä. Perheillä on aina yhteinen intressi ja tällä perheellä se on se koirien auttaminen ja toistemme tukena seisominen. Emme mekään aina kaikesta ole samaa mieltä tai purematta niele kaikkia toistemme tekemisiä, emmekä aina muista huomioida toisiamme. Eikä tarvitsekkaan, sillä olemme myös omia ihmisiämme joilla kaikilla on omat tapamme. Kuten kaikissa perheissä. Mutta me myös tuemme toisiamme ja luotamme toistemme vahvuuksiin. Toinen osaa jotain paremmin, toinen tietää enemmän. Yksi ottaa lastia toiselta kun toinen sanoo että nyt on liikaa harteilla. Yksi on se kovaäänisempi, toinen puurtaa taustalla. 100% arvokkaita kaikki kuten missä tahansa perheessä.

Eräs entinen kolleegani sanoi kerran että hänestä on hienoa, kun joku osaa tehdä jotain hyvin ja taputtaa selkään itseään sen vuoksi. Koen että jokainen joka on vaikuttanut toiseen ihmiseen omalla esimerkillään niin että tämä toinen on päättänyt avata kotinsa ja sydämensä kodittomalle koiralle ansaitsee taputuksen selkään. Ja kiitoksen. Ja myös ne kaikki jotka jakavat tietoa eteenpäin - nykyisille ja tuleville sukupolville.

Joonas kylänraittipodencon kanssa Espanjassa.










Terveisin ylpeä äiti, Kati

0 kommenttia

kommentoi

Tuoreeltaan tästä vuodesta

01.09.2012 - 21:32

Haikeasti muistellen kirjoitin tuossa joku aika sitten viime vuoden Löytökoiralauantai tapahtumasta. Tänään päättyi vuoden odotus ja tämän vuoden tapahtuma oli jälleen menestys!

Oli hienoa että ständillämme vieraili niin paljon vanhoja tuttuja, kauttamme kotiutuneita koiria sekä koiran hankintaa miettiviä ihmisiä, jotka ovat seurailleet sivujamme ja halusivat tulla tapahtumaan tapaamaan meitä ja keskustelemaan adoptiosta. Meillä oli ständillämme mukana Suomessa olevia koiria jotka etsivät koteja. Atlas, Pucka ja Katy edustivat hienosti - kuten muutkin mukana olleet koirat; Gaby, Hoksu, Juan ja Tom. Ja tietenkin myös vapaaehtoisena mukana olleet ihmiset! Ständillämme veraili paljon vieraita, moikkaamassa ja ottamassa kotiin viemiseksi infomateriaaliamme.

Loistava päivä! Sade ei haitannut ollenkaan vaikka sen johdosta kulkue siirtyikin pidettäväksi puiston sijaan kahvilassa. Kulkueen yhteydessä pidettävässä hartaudessa pyydettiin viime vuoden tapaan varjelusta koirien auttamiseksi työtä tekeville sekä pyydettiin yläkerran Herralta myös apua Espanjan maastopalotilanteeseen. Torstaiyönä alkaneet palot ovat levinneet lujaa vauhtia Aurinkorannikolla. Tuhannet ovat menettäneet kotinsa ja ihmisuhreilta ei olla vältytty. Eikä eläin. Alueella toimivista yksityisistä koiratarhoista on jouduttu päästämään koirat irti paloa pakoon. Valitettavasti kaikkiin eivät ehtineet  paloa pakoon ja tarhoilla on menehtynyt koiria, ja kissoja. Yhdistyksemme puheenjohtaja Miia on osallistunut paikalla näiden irti laskettujen koirien kiinni ottamiseen sekä toimittanut lahjoitustarvikkeita tarhoille jotka palo on tuhonnut. Palo on viimeisimmän tiedon mukaan hallinnassa mutta tuhojen korjaaminen varmasti vie hyvin kauan. Alueita on palanut maantasalle Mijasin, Marbellan ja Coinin alueilla. Yläkerran Herran apua todellakin tarvitaan. Kiitoksia Alppilan Seurakunnalle että huomioitte tilanteen ja muistitte rukouksella uhreja. Ikävintä tässä on että paloa epäillään tahallaan sytytetyksi.

Avauspuheenvuorossa Hannele Luukkainen Hesy:n puheenjohtaja ja tapahtuman suojelija otti esille tärkeän asian. Rescuetoiminta tarvitse kattojärjestön joka ajaa sekä yhdistysten asiaa ja verkostoitumista sekä myös antaa tietoa koiria adoptoivista tahoista heille, jotka adoptiota miettivät. Avajaispuhe löytyy kokonaisuudessaan Facebookista. Täydellinen idea. Tämäkin toimiala tarvitsee verkostoitumista ja tiedon jakamista. Voimme kaikki oppia toisiltamme ja  jakaa tieto-taitomme muiden yhdistysten kanssa. Myös koiran adoptiota miettivät yksityishenkilöt tarvitsevat tuekseen organisaation joka osaa neuvoa heitä puolueettomasti vastuullisista rescuejärjestöistä jotka toimivat lakeja noudattaen ja uusia - ja tietenkin aikaisemminkin adoptoineita - rescuekoiraperheitä tukien.

Mukana oli hieno määrä yhdistyksiä esittelemässä toimintaansa ja oli mukava nähdä että monella ständillä kävi kuhina ihmisten keskustellessa yhdistysten edustajien kanssa. Toivottavasti moni ständeillä vieraillut koki saaneensa tapahtumasta tietoa ja hyödyllistä informaatiota kodittomien koirien tilanteesta maailmalla ja tavoista auttaa. Tapahtuman äiti Nina Patanen on luonut mahtavan konseptin joka tänä vuonna ylti valtamediaan saakka. Paikalla oli YLE:n uutistoimitus ja tänään uutisissa on kerrottu tapahtumasta. Myös ruotsinkielellä! Tapahtuma järjestettiin vasta toista kertaa ja tänä vuonna myös Oulussa joka sekin on ollut onnistunut, upea tapahtuma.

Kiitos Nina Patanen ja Cori, Alppilan Kirkko, Hannele Luukkainen, mukana olleet yhdistykset, Kana, vieraat, yhdistyksemme mukana olleet vapaaehtoiset, lahjoitusten antajat, tapahtumassa vierailleet koirat, YLE ja muu tapahtumaa raportoinut media. Nähdään taas ensi vuonna!

Facebook sivuilamme on kuva-albumi tapahtumasta. Alla kuitenkin vielä kuva oman ständimme vahvistuksia.



Kati

Uutta ilmettä ja auttamisen halua

24.08.2012 - 19:27

Olemme saaneet nettisivumme uudistettua ja ihan hirveän tyytyväisiä olemme! Sivut toteutti Etappi Mediapaja Tampereelta ystäväni Josen johdolla ja taitavan tiimin toteuttamana. Tyylikäs lopputulos ja helppo päivittää. Selailen sivuja lakkaamatta ja tunnen suurta ylpeyttä lopputuloksesta. Ihanat.

Löytökoiralauantai tapahtuma on tulollaan viikon päästä ja halusimme tehdä sinne pienet esiteet yhdistyksestä. Otin yhteyttä Painotalo Painavaan josta olen tilannut leipätöiden puolesta printtimateriaalia muutama vuosi sitten. Palvelu ja jälki oli loistavaa silloin joten ajattelin että laitan sähköpostia ja kysäisen tarjousta. Vastaus sai kyyneleet silmiin. Muistivat minut ja kiittivät kun muistin heidät. Koirat on heilläkin lähellä sydäntä ja sanoivat että tekevät tarvitsemamme materiaalin ilmaiseksi koska haluavat tukea työtämme koirien hyväksi. No, kyyneltähän siinä taas pukkasi kun viestin sain. Äärimmäisen hienoa törmätä aina ihan sattumalta ihmisiin ja tahoihin jotka haluavat tukea ja auttaa.

Myös yksittäisten ihmisten apu ja kannustavat sanat, tykkäykset Facebookissa ja tuen tarjoaminen on sellaista jota ei voi korvata mitenkään. Ihmiset tarjoavat lahjoituksia, kysyvät miten voin auttaa, voinko tehdä jotain. En osaa sanoa, näkeekö jokainen palan omaa itseään tai maailman tuskaa siinä hyljätyssä koirassa sielä häkissä mikä avaa sydämen ja kyynelkanavat.

Kodittomat Espanjan Koirat ry on käynyt läpi valtavaa kriisiä tämän vuoden huhtikuusta lähtien. Tai silloin tilanne alkoi purkautumaan. Yhdistyksen sisällä paljastui epäilyjä varojen väärinkäytöstä. Yhdistyksen hallitus tutki, teki johtopäätökset ja toimi erottamalla silloisen puheenjohtajan, ja teki rikosilmoituksen. Menetti osan uskottavuuttaan, luotettavuutta ja sai osakseen kritiikkiä, aiheellista. Mutta myös aiheetonta, huhupuheisiin perustuvaa spekulointia. Monta tukijaa päätti että jatkossa tuki osoitetaan muualle. Täysin ymmärrettävää. Koko yhdistyksen toiminnan jatkuminen oli katkolla ja mietinnän alla että onko nyt parasta laittaa pillit pussiin. Helpompaahan se olisi ollut. Mutta sitten, en muista kuka, kaiken sen kaaoksen keskellä, sanoi että "hei, ne koirat kenen vuoksi tämä yhdistys on perustettu, miten niille käy". Ei, koskaan ei ikinä vakavasti mietitty sitä että toiminta päättyisi vaikka ajatus varmasti takaraivossa kasvoi. Lopettamisen sijaan kaikki nykyisen hallituksen jäsenet useiden tukijoiden eteenpäin potkimana ymmärsi että vaikka epäilyt varojen väärinkäytöksistä ovat vakavia niin ne seuraamukset ja vastuu kannettaan mutta ei näiden koirien kustannuksella mitä yhdistyksen lopettamisesta seuraisi. Yhdistyksen aloitettua vuonna 2006 yli 2000 koiraa on löytänyt kodin ja useita muita yksilöitä ja tahoja on tuettu. Ihmiset tekevät virheitä monistakin syistä, tahallaan, vahingossa, tietämättömyytään. Mutta näitä koiria tarhoilla, hylättyinä, pahoinpideltyinä ei voi jättää ilman apuamme siksi että virheitä on tehty. Mitä se auttaisi että Kodittomat Espanjan Koirat ry olisi lopettanut toimintansa? Ketä se hyödyttäisi? Kuka siitä tulisi iloiseksi? Ja jos joku asiasta iloitsisi niin ei ainakaan ne koirat jotka ilman apuamme jäisivät. Apua tarjoavia on muitakin mutta siinä Espanjan tilanteessa voidaan varsinkin Malagan tarhan kohdalla katsoa yhdistyksen avun oleen merkittävä. Ja väliäkö sillä, auttaako yhtä vai tuhatta, arvokkaita kaikki! Joten päätimme että uudistamme toimintaa, itseämme, ilmettämme ja jatkamme. Tutkinta rikosilmoitukseen liittyen on edelleen kesken. Poliisien resurssit ovat kovilla ja tutkinnan valmistumiseen menee varmasti aikaa. Itselläni se ei enää ole enää edes päällimmäisenä mielessä sillä tiedämme että asiat etenee omaa vauhtiaan. Se kiukku ja pettymys siitä että tähä on jouduttu, ja asian johdosta alkaneet hyvinkin aiheettomat ja totuudesta täysin poikkeavat satuttavat tarinat ja niistä aiheutunut turhautuneisuus  on vaihtunut eteenpäin katsomiseen ja yhdistyksen tulevaisuuden suunnittelemiseen minkä keskipiste ja focus on koirat. Äärettömän suurta voimaa antaa ne ihmiset ja tahot jotka ovat seisoneet yhdistyksen takana ja ne uudet ketkä ovat kaikesta huolimatta tulleet uusina mukana toimintaan - on nähty sen yli että nämä tutkinnan alla olevat asiat eivät ole nykyisen hallituksen tekosia ja vaikka jokainen varmasti tekee virheitä niin tämä tilanne ei ole ollut tämän yhdistyksen tarkoitus ikinä.  Koirien auttaminen on kuitenkin se tärkein asia ja se asia ei saa jäädä kaiken jalkoihin.  Haluamme katsoa eteenpäin tulevaisuuteen sekä halumme panostaa avoimuuteen ja tahtotilamme on kantaa vastuumme  yhdessä yhdistyksenä kaikesta. Oma tahtotilamme on keskittyä olennaiseen eli etsimään koirille koteja ja tukemaan kotiutuneita koiria perheineen.

Kiitos kaikille tuestanne yhdistystämme ja erityisesti rakkaudestanne ja auttamishalustanne koiria kohtaan!

Kati

7 kommenttia

kommentoi

Ajatuksissa viime vuoteen, odottaessa lauantaita 1.9.2012

11.08.2012 - 15:38

Vuosi on vierähtänyt ja kohta koittaa 1.9; lauantai jolloin vuorossa on jälleen Löytökoiralauantai!  Huippujuttu joka sai alkunsa ajatuksena ja realisoitui niin että tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran vuosi sitten elokuussa, Alppilan Kirkolla. Tänä vuonna tapahtuma järjestetään saman aikaisesti myös Oulussa. Ehkä ensi vuonna mukaan on liittynyt jo muitakin kaupunkeja.

Tapahtuman äiti ja perustaja on Nina Patanen joka alkoi kovasti miettimään että vaikka koiratapahtumia on monia, rescueyhdistyksilläkin omiaan ja järjestöt läsnä eri messuilla, niin joukosta puuttuu kuitenkin tapahtuma joka keskittyy täysin kodittomien eläinten auttamiseen ja yhdistysten esittelyyn. Facebook chatissa vietettiin tunti jos toinenkin ennen kuin kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa hämyiseen baariin Kurvissa. Nina oli jo ennen ensimmäistä tapaamistamme saanut järjestettyä paikaksi Alppilan Kirkon ja mukaan Kallion seurakunnan pastori Päivi Hakkari-Ohmeron. Siitä se ajatus sitten lähti!

Parempaa säätä ei olisi voinut toivoa, kuin mikä viime vuoden tapahtumassa oli. Alkavan syksyn koleus väistyi hellepäivän tieltä, hiki virtasi ainakin itselläni kun yritin pysyä nakkikisaan osallistuvien koirien vauhdissa mukana tekemällä ratoja. Hauskaa oli, ihmisiä ja koiria virtasi paikalle, musiikki soi, ruoka oli hyvää. Paikalla oli useita eri yhdistyksiä esittelemässä toimintaansa, Kana joka toimi juontajana haastatteli rescuekoirien omistajia, teatteri esiintyi.

Ninan avajaispuhe kertoi mm siitä, miksi olemme tapahtuman halunneet järjestää. Meidän mielestämme jokainen koira on yhtä tärkeä, riippumatta siitä onko koira syntynyt muotovaliopentueeseen tai potkittavaksi katukoiraksi Romaniaan. Halusimme myös näyttää ihmisille että vaikka joissain julkaisuissa on väitetty että rescuekoirat ovat teinityttöjen villitys ja koirat luonnehäiriintyneitä ja sairaita, asia ei todellisuudessa ole näin. Sen varmasti jokainen paikalle saapunut pystyi itsekin toteamaan; koirien omistajat olivat kaikista ikäluokista - lapsiperheitä, nuoria, eläkeläispariskuntia. Koiria oli mukana kaikkia kokoja ja karvalaatuja; joista kaikista huokui hyvinvointi, onnellisuus ja kiitollisuus uudesta elämästä.

Mukana oli myös yhdistyksiä jotka halusivat kiinnittää huomiota myös muihin tärkeisiin asioihin kuten pentutehtailun vastustamiseen sekä eläinsuojeluun yleisesti. Koirille koteja etsiviä yhdistyksiä oli mukana ainakin Romaniasta, Virosta, Venäjältä ja Espanjasta. Tai siis suomalaisiahan nämä yhdistykset ovat mutta näistä maista tuovat koiria.

                                                                                       
Tapahtuma päättyi vielä kulkueeseen jossa kävelimme koirinemme puistoon jossa pastori Päivi luki rukouksen ja pyysi varjelusta kodittomien koirien hyväksi työtä tekeville. Aurinko lämmitti ihoa ja Päivin pyyntö yläkertaan sielua. Kirkko jonka monet meistä näkee melko kaukaisena instituutiona ja ei ollenkaan osana joka päiväistä elämää tuli tapahtumassa hyvin lähelle, osaksi meille tärkeää asiaa.



Rescuetyö tarvitsee ihmisiä kuten Nina Patanen ja tahoja kuten Alppilan Seurakunta. Hädässä elävät koirat tarvitsevat näitä tapahtumia jossa tietoisuutta koirien tilanteesta voidaan levittää. Suosittelen kaikkia jotka ovat kiinnostuneita rescuekoirista ja toiminnasta koirien auttamiseksi tulemaan paikalle. Lukuisa määrä yhdistyksiä on paikalla taas, kertomassa toiminnastaan. Paikka on myös loistava keskustella koiran adoptoineiden kanssa sekä tavata näitä kotiutuneita koiria. Espanjan Koirat ovat mukana myös, informatiivisellä pisteellä mikä löytyy tänä vuonna sisätiloista. Tänä vuonna myös koirat saavat tulla kirkkoon sisälle.

Tervetuloa kaikki Alppilan Kirkolle Helsinkiin tai Lammassaareen Ouluun! Tapahtuma järjestetään kummassakin kaupungissa lauantaina 1.9 klo 1200-1600. 

Paluu pitkän blogikatkon jälkeen ja kuukauden kuulumiset

27.07.2012 - 16:29

Jee blogi on lähes kuukauden käyttökatkon jälkeen taas käytössä. Huono uutinen on että tämmöinen tiedote oli ilmestynyt

"30.6 tapahtuneen sähkökatkoksen yhteydessä Vuodatuksen vanha kuvapalvelin kärsi vaurioita, joiden takia kuvat elokuusta 2009 eteenpäin ovat hävinneet." Eli vanhojen kirjoitusten kuvat ei näy, onneksi niitä ei montaa ollut mutta tylsää silti. 

Viimeisemmän blogi kirjoituksen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Nettisivujemme uudistus on jo hyvällä mallilla ja siinä vaiheessa että tuotamme sinne sisältöä tällä hetkellä, työlästä mutta valmistuu. Sivut näyttää hyvältä ja ei malttaisi odottaa että ne on valmiit. Ilme on raikas ja uusi, perinteitä kunnioittaen kuitenkin.

Kesästä ja lomista huolimatta olemme tehneet paljon taustalla hommia. Kokoonnuimme myös koko hallituksen voimin sekä muiden yhdistyksen toiminnalle tuikitärkeiden ihmisten kesken viime viikolla täällä meillä. Niin se vaan on että ei nuo Skypekokoukset ja meilien vaihtamiset korvaa sitä että keskustellaan kasvokkain. Täytyy ottaa tavaksi useamminkin, kun Miia tulee Suomeen, niin buukata kokousta.

Sekä minä että Hanna olemme käyneet Espanjassa heinäkuussa, Maria menee ensi kuussa. Hanna viettiä paljon aikaa Malagan tarhalla, otti uusia koiria sivuille ja moni on jo löytänyt kodin tai keskustelut ovat loppusuoralla. Mieltä lämmittää myös että jo pidemmän aikaan tarhalla ja sivuillakin olleille on löytynyt koteja.

Omasta retkestäni hieman, ja varsinkin uudesta yhteistyökumppanistamme. Miia on käynyt jo pidempään keskusteluja hollantilaisen Veran kanssa. Vera pitää pientä tarhaa joka kulkee nimellä Refugio Galgos en Familia Adopciones, löytyy sillä nimellä Facebookista myös. Tarhan toiminta on pieni muotoista, reilu pari kymmentä koiraa ja vapaaehtoisia Veran apuna. Tarha sijaitsee Malagan lähellä, Alhaurin de la Torressa. Vera on pitänyt tarhaa noin 1,5 vuotta ja kuten nimikin kertoo, sielä keskitytään auttamaan galgoja. Vera hakee tarhalleen turvaan galgoja esim  tappotarhoilta. Tarhan koirat olivat iloisia, onnellisia ja hyvinvoivia. Vaikka tarha ei ole iso, koirilla oli tilavat häkit. Koko alue oli aidattu ja koirat saivat olla vapaana aamupäivällä useita tunteja kuten myös illalla. Oli sielä ollut uima-allaskin minkä kuumuus oli kuivattanut kyllä.

Miia ja Vera tarhan porttien ulkopuolella.


Sisarukset tarhalla.





















Tärkeitä syitä miksi Veran paikka valikoitui uudeksi yhteistyötarhaksi oli halumme auttaa galgoja. Galgoja ei juurikaan Malagan tarhalle tule ja muutenkin niitä yleensä löytyy enemmän Aurinkorannikon ulkopuolelta. Meille oli kuitenkin tärkeää että matka tarhalle ei ole pitkä. Veran paikasta ajaa Malagan tarhalle ja lentokentälle vartin verran mikä on aivan loistava juttu. Veralla on oma eläinlääkäri tarhan lähellä jossa koirat hoidetaan sekä tehdään steriloinnit sekä maahantuontiin tarvittavat toimenpiteet. Muutamien aikaisempien yhteistyökumppaneiden kanssa olemme joutuneet lopettamaan yhteistyön koska Eviran vaatimaa Traces rekisteröintiä ei voida tehdä. Malagan tarhalta tämä onnistuu ja Vera vie koirat sinne virkaeläinlääkärin tarkastukseen ja rekisteröintiin. Yhteistyö on alkanut hienosti, muutamia koiria on jo sivuillamme ja lisää laitamme. Veralla on oikein perusteelliset infot koirista jo valmiina joten hyvin mutkatonta on yhteistyö. Odotamme jo innolla että saamme ensimmäisen Veran tarhan koiran lennätettyä Suomeen omaan kotiinsa.

Kotihoitolaisiakin ollaan ehditty ottaa vastaan ja saada uusiin koteihin. Hannalla oli kotihoidossa Pandora, minulla Serrin ja Marialla kodinvaihtajakotihoitolainen Sisu. Kaikki ovat löytäneet omat kodit 

Mieleenpainuvin viime kuukauden koirajuttu omalla kohdallani oli ehkä Oso koiran kotiutuminen, siitä jäi jotenkin äärimmäisen hyvä ja lämmin mieli. Oso oli ollut tarhalla jo kauan ja aivan ihastuttava koira, monen vapaaehtoisen lemmikkikoiria. Oso lensi minun kanssa Suomeen omaan kotiinsa, samalla tuli myös kotihoitolaiseni Serrin sekä omaan kotiin matkannut Mimosa. Vapaaehtoiset tulivat tuomaan koirat kentälle ja oli kyyneleissä pitelemistä kun hyvästelivät Oson. Tiesin että Osoa odotettiin kovasti Suomessa. Teki mieli huutaa lentokoneeseen noustessa kapteenille että "Ajahan varovasti, minulla on mittaamattoman arvokkaita aarteita tuola ruumassa!"

Samoin oli liikutuksen kyyneleet lähellä kun taas Suomessa Osoa oli vastassa uusi omistaja siskoineen, sekä Mimosan uusi omistaja. Serrin köpötteli iloisena meidän mukana autoon ja vietti meillä ensimmäisen viikkonsa uudessa kotimaassa.























Malagan Protectoran vapaaehtoiset tuomassa koiria kentälle, valmiina matkaan uuteen kotiin. Vasemmalla Oso, oikealla Mimosa.

- Kati -

Perinteet ja patsas

29.06.2012 - 19:02

Tämä on minun koirani, Arturo. Artturiksi ja Artuksi kotoisammin kutsumme. Yllä olevassa kuvassa Artturi painaa  lienee 15 kiloa, tai jotain sinne suuntaan. Kuva on otettu kun Espanjassa galgojen hyväksi työtä tekevät menivät kunnalliselle tappotarhalle, perreralle, jonne Arttu oli monen kanssarotunsa edustajansa kanssa hyljätty. Nääntymään, ja odottamaan matkaa eläinlääkärin huoneeseen piikille. Tiedä sitten, olisiko kuolema kuitenkaan niin armollinen ollut. Niin tai näin, kuolema olisi ehkä kuitenkin ollut pelastus siitä, mikä Artunkin elämä oli siihen asti ollut. Onneksi pelastus tuli ajoissa paikalle toisessa muodossa. Artulla ei ollut enää montaa hetkeä aikaa.

En ole tiennyt tästä kauaa, muutaman vuoden. Siitä miten Espanjassa kohdellaan galgoja, ja podencoja. Espanja on kuitenkin EU-maa, joten kyllä se yllättää että sielä edelleen tapetaan vuosittain kymmeniä tuhansia galgoja. Miksi? Koska metsästyskausi loppuu ja metsästäjät eivät koe tarpeelliseksi pitää koiria elossa seuraavaan kauteen, kulujakin siitä tulisi kun syöttää täytyy peijakkaat. Uusia pentuja saa galgotehtaista minkä jaksaa kantaa vajaansa virumaan. Perinne... Espanja on hyvin perinteikäs maa ja tradiotiot on syvällä. Galgot on aina tapettu, vuosisatoja. Näin on aina tehty. Mielikuvituksen rajat rikkoutuu kuunnellessa kuinka nämä koirat pistetään kylmäksi. Hirttäminen lienee edelleen metsästäjälle itselleen se tapa, josta kokevat saavansa eniten kunniaa. Espanjassa on jopa patsas, ehkä useampikin, jolla tehdään kunniaa tälle sairaalla perinteelle. Kun näin tuon kuvan ensi kertaa, mietin, että kävelläänkö se ohi, kauppakassit kädessä matkalla töistä kotiin? Istahtaako lapset syömään jäätelöä patsaan jalustalle? Ripustaako liikemies takkinsa kuumana päivänä galgon päähän pysähtyessään puhumaan patsaan kohdalle puhelimessa? Varmasti. Näin on aina tehty. Galgo on arvoton kun metsätyskausi päättyy. Siitäkin huolimatta vaikka olisi ollut hyvä metsästykoira.


Määriä, kuinka paljon galgoja vuosittain tapetaan, on mahdoton arvioida tarkkaan. 50 000 lienee aika lähellä. Hirttämisen lisäksi koiria jätetään nääntymään, kuten Arturo. Niitä heitetään ulos liikkuvista autoista, tai sidotaan kiinni auton takapuskuriin ja raahataan auton perässä. Kuonot sidotaan kiinni ja hyljätään metsiin, kuoleehan se kun ei pysty syömään eikä juomaan. Poltetaan elävältä, haudataan elävältä. Hukutetaan. Kivitetään. Huono koira ei ole luodin arvoinen, sanoo paikallinen vanha viisaus. SHAME ON YOU SPAIN!
Espanjassa on paljon vapaaehtoisvoimin toimivia yhdistyksiä jotka yrittävät näitä koiria auttaa. Koiria pelastetaan turvaan tarhoille, haavat hoidetaan loukkaantuneilta ja kuntoutetaan, etsitään uusia koteja. Paikaillisesti tehdään hartia voimin valistustyötä espanjalaisten keskuudessa. Puhun paljon Baas Galgon perustajan, Sandra Baasin kanssa. Baas Galgo on yhdistys joka pelasti Arturon, ja on Arturon tavoin pelastanut varmasti koko toimintansa aikana jo tuhansia galgoja. Sandra Baas on vuosikausia Espanjassa asunut upea hollantilaisnainen joka monen muun tavoin on omistanut elämänsä näille koirille. Sandra kertoi, että kymmenisen vuotta sitten ei yhdelläkään normiperheellä Espanjassa ollut galgoa lemmikkeinä. Nyt on, myös paikalliset adoptoivat galgoja ja näkevät ne, kuten ne ovat; upeina koirina, ei arvottomina roskina. Asenteet muuttuu, asiat muuttuu. Uudet sukupolvet kasvaa, jotka ymmärtävät, että jotkut perinteet kuuluu haudata.
Galgot ovat ylväitä koiria joiden ulkomuotoa monet pysähtyvät ihastelemaan. Kaikkien koira se ei kuitenkaan ole. Toisaalta niin äärimmäisen rauhallinen sohvakoira, mutta kuitenkin pohjimmiltaan se on se minkä takia se on jalostettu siihen mikä se on. Räjähtävän nopea äärimmäisen metsästysviettinen koira. Galgot tarvitsevat tilaa juosta vapaana, mieluiten muiden galgojen kanssa. Sitä varten ne on tehty, juoksemaan laumassa. Jahtimode iskee päälle nopeasti, miksi myös on tärkeää että vapaana ollessaan koiralla on kuonokoppa päässä. Omankin lauman pienet koirat saattaa muuttua galgon silmissä saaliiksi kun vapaus koittaa ja vauhti yltyy, vaikka kotosalla nukuttaisiinkin vierekkäin ja leikitään samalla lelulla. Aggressiivisuudella asian kanssa ei ole tekemistä vaan sillä että se on galgon sisin.Mutta voi hyvänen aika sentään miten upeita koiria ne on. Voisin istua pellon laidalla vaikka koko päivän ja katsoa kun galgot juoksee ja illat istua sohvalla, kerälle kääriytyneen galgon pää sylissäni.

Alla on Arturo nyt. Hän painaa noin 30kg ja on iloinen, leikkisä ja reipas koira. Arttu rakastaa parasta ystäväänsä Mäyräkoiraa, ja muuta laumaansa. Arttu kantaa kaikkien kengät piiloon, ja kantaessaan hurisee, melkein kehrää kuin kissa. Arttu myös hymyilee, ja huokailee syvään kainalossa nukkuessa. Artusta paistaa onnellisuus, puhumme kotona usein siitä, miten voi olla mahdollista että jostain koirasta voi nähdä noin selvästi miten onnellinen se on. Takuulla se on myös kiitollisuutta niitä ihmisiä kohtaan Espanjassa, jotka taistelevat näiden koirien auttamiseksi.

Scooby Medinan ja Galgo Newsin sivuilta voi lukea lisää galgoista ja työstä Espanjassa.

Painava asia

16.06.2012 - 06:30

Eilen perjantairuuhkassa kotiin ajellessa Miia soitti Espanjasta oman sorvinsa äärestä sanoen, että hänellä on tärkeää asiaa. Miialle oli soittanut erään suomalaisen kaupungin eläinlääkäri kysyen, voimmeko auttaa. Eläinlääkäri varmasti tunsi yhdistyksemme kun osasi nettisivuille ja löysi Miian puhelinnumeron Espanjaan sieltä.

Eläinlääkärille oli oli eilen päätynyt 3 kuukautta vanha pentu. Joku virolainen mies oli kaupitellut koiraa kaupungilla, myyntiyrityksen kohteeksi joutunut valistunut kansalainen oli soittanut paikalle poliisit tietäen, että tuollainen kassista pentua kaupittelu ei ole ihan ok. Koira oli päätynyt sitten tälle eläinkääkärille, myyjä viety poliisin matkassa kuulusteluihin. Myyjä oli kertonut koiran olevan Espanjasta ja tuotu Saksan kautta.

Pennulla ei luonnollisestikaan ollut passia tai sirua. Eläinlääkäri otti Miian yhteyttä kysyen että olisiko yhdistyksellä mahdollista kuljettaa koira Espanjaan. Tapauksissa kuten tämä eli kun koira on maassa ilman papereita niin vaihtoehdot on lähtömaahan palautus, 6 kuukauden karanteeni Suomessa tai lopetus. Koiran rokotuksista ei ole tietoa, silloin kun se passi puuttuu.

Mietimme siinä puhelimessa, minä auton ratissa ja Miia työpaikallaan, että voimmeko tehdä jotain. Emme me voisi. Mitään muuta taetta siitä että koira todellakin on Espanjasta ei ollut muuta kuin virolaisen kauppaajan sana. Oikeasti vrmasti pentu oli virolaiselta pentutehtaalta. Ei Espanja ottaisi vastaan paperitonta koiraa. Ja kuinka saisimme tällä samalla minuutilla koiran lentämään Malagaan? Emme mitenkään. Minne koira olisi laitettu Espanjassa? Tarha on täynnä jo muutenkin, minne sielä laitettaisiin pentu jolla ei ehkä rokotuksia ole. Ei minnekkään.

Vaikka olisimme halunneet auttaa tajusimme pian että se ei mahdollista ole. Karanteenipaikan järjestäminen kuudeksi kuukaudeksi ei myöskään onnistu samalla sekuntilla. Ja mistä siihen olisi saatu rahat? En tiedä varmaksi, mutta uskon että pentu on nyt sateenkaarisillalla. 3 kuinen pentu, ruskea jolla oli luppakorvat, vilkas koira. Jälleen yksi laittoman tuonnin uhri. Pentutehtailu kukoistaa ja voi hyvin Suomessakin. Miksi? Siksi että kysyntää. Kysynnän ja tarjonnan laki. Ihmiset ostaa näitä laittomasti maahan tuotuja koiria. Tässä laittomassa kaupassa on aina uhreja, ja uhreja ovat koirat. Koiria kasvatetaan olosuhteissa jotka ovat ala-arvoisia. Sairaudet jyllää, ravinto on mitä on. Emot elävät pienissä kopeissa ikänsä pentuja tehden, pennut vieroitetaan emoistaan ihan liian pieninä. Pentutehtailua tapahtuu kaikkialla maailmassa. Espanjassa paljon lemmikkieläinkauppojen ikkunoissa myytävistä koirista on peräisin pentutehtailta, ja päätyvät sitten suurelta osin tappotarhoille ja hyljättyinä kaduille kun uutuuden viehätys koirasta on mennyt ohi. Pentutehtailu on voimissaan Suomessakin ja Suomeen tuodaan valtavat määrät näitä koiria Virosta ja Venäjältä. Myydään sitten suoraan satamassa Tallinnan laivalta, tai autojen takakonteista. Tai torilla kuten tapauksessa eilen. Se ei ole oikein. Maahan koirat tuodaan välittämättä yhtään siitä mitä EVIRA määrää koirien tuontiin liittyen. Rokotuksia ei ole, jos koirilla on passi mukana niin usein ne on tekaistuja eli passi ja merkinnät siinä harvoin ovat muuta kuin liukuhihnalla tekaistuja väärennöksiä. Pennut ovat usein sairaita ja tuovat mukanaan tauteja jotka ovat vaaraksi koirille Suomessa.

Pentutehtailu, paperittomat pennut ja koirien tuonti maahan ei ole leikin asia. Vaikka EU:ssa on vapaa liikkuvuus, eläinten osalta varsinkin vaaditaan EVIRAN puolesta yhtä ja toista. EVIRAN sivuilta kannnattaa asiasta lukea, mitä sillä koiralla pitää olla kun se ulkomailta tulee. Koskee tietysti rescuekoiria jo sellaisenaan, lisäksi Suomeen tulevilta rescue koirilta vaaditaan TRACES rekisteröinti. Suomen Eläinsuojeluyhdistys ry kertoo paljon sivuillaan pentutehtailusta.
Kodittomien Koirien Ystävät ry ja Pelastetaan Koirat ry julkaisivat yhteistiedotteen talvella liittyen yksityisen tuonnin vaaroihin, lähinnä rescuekoiriin. Leikin asioita nämä ei ole. Jos koira ei tule maahan kuten EVIRA määrää on vaihtoehdot koiralle palautus lähtömaahan, karanteeni tai lopetus.

Älä osta paperitonta pentua, älä tue pentutehtailua ja laitonta maahantuontia.Ostamalla laittomasti maahantuodun koiran, tuet elinkeinoa jonka peruspilarit ovat eläinrääkkäys, salakuljetus ja harmaa talous. Eilen kuoli taas pentu tämän vuoksi. Millainenhan sen pennun elämä oli? Syntyi ehkä likaiseen häkkiin, aliravitun emon pennuksi, ruoka oli huonoa ja matojakin kun loishäätöjä ei tehty. Valmiiksi heikko pentu vietiin äitinsä vierestä huomattavasti ennen 8 viikon ikää, laitettiin jonnekkin takakonttiin autossa ja kuljetettiin ohi tullimiesten uuteen maahan jossa yritettiin myydä torilla. Päätyi sitten eläinlääkärin pöydälle ja sinne jäi. Game over.



Kati, 16.06.2012. Kohta matkalla kohti Finlandia taloa ja Victoria Stillwell seminaaria.

Tervetuloa blogiimme!

14.06.2012 - 08:40

"En osannut aavistaa, että elämäni menisi Corin myötä uusiksi. Enää en pohtinut olemassaoloni tarkoitusta". - Nina Patanen 13.6.2012 ilmestyneessä Iltalehden Ilona liitteessä. Cori on adoptoitu Kodittomat Espanjan Koirat ry kautta Malagan tarhalta muutama vuosi sitten.

Uskon, että hyvin moni joka on kodittoman koiran adoptoinut jakaa Ninan ajatuksen. Yht äkkiä elämä ei ollutkaan enää entisensä, koiran mukana kuljetusboxissa Espanjasta saapui aivan uusi tapa katsoa elämää. Jonkun roskasta tulee oman elämän suurimpia aarteita. Ja monen kohdalla se aarre on avain aarrearkkuun. Ensimmäisestä rescuekoirasta lähtee into ruveta auttamaan näitä satoja miljoonia kotia vailla olevia koiria. Oma avaimeni aarrearkkuun saapui Malagan tarhalta tammikuussa 2011. Jimi oli laiha rääppänä saapuessaan meille mäyräkoiramme ystäväksi ja perheenjäseneksemme. Kuten Nina Patanen Ilonassa kertoo, en minäkään osannut aavistaa että elämäni menisi uusiksi. Siitä tuli paljon parempi.

Olen äärimmäisen kiitollinen siitä että saan olla mukana Kodittomat Espanjan Koirat ry:ssä yhdistyksen tuoreimpana hallituksen jäsenenä ja tiedottajana. Saan työskennellä koirien hyväksi mitä hienoimpien ihmisten kanssa. Yhdistystoiminnan rikkaus on, että avainhenkilöt ovat erilaisia. Erilaisia vahvuuksia kohtaa joilla kaikilla on yhteinen päämäärä ja arvot. Olemme keskustelleet paljon siitä, millaisena haluamme että muut näkevät yhdistyksen ja toimintamme. Haluamme panostaa siihen että saamme aikaan yhdistyksen joka nähdään avoimena, vastuullisena ja aikaan saavana. Työtä on paljon että päämäärämme saavutamme mutta mission impossible se ei ole. Ensimmäiset suuret ja pienet askeleet on päämäärää kohti otettu, lisää harppauksia on tulossa. Yksi näistä askelista avoimuuteen on että haluamme kertoa teille tämän blogin muodossa asioita joita näemme ja koemme; täällä Suomessa ja Espanjassa.

Tervetuloa Kodittomat Espanjan Koirat ry blogin lukijaksi!

Kati 14.06.2012




Jimi keväällä 2012. Entinen koditon joka muutti kokonaisen perheen elämän.