tiistai 23. huhtikuuta 2013

Asiat ei ole mustavalkoisia. Piste.


"Löytökoirat eivät lopu tuomalla niitä Suomeen. Ne ovat riski omistajalle, eläinlääkärille ja kansanterveydelle. Niitä ei ole rokotettu kasvuaikana, ja niillä voi olla mikä tahansa tauti, joka voi levitä Suomen koirapopulaatioon", arvioi Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Kirsi Sario löytökoirien tuomista Suomeen.

Tuo lauselma löytyi Hesarin jutusta, jossa otettiin kantaa, jälleen kerran, löytökoiriin. Onko asia todellakin näin yksinkertainen ja mustavalkoinen? Ei, ei se ole. Tottahan se on, että ei löytökoirat sillä lopu että niitä adoptoidaan lähtömaistaan Suomeen ja muualle - mutta harvemmin näissä kirjoituksissa kuitenkaan ollaan ihan oikeilla jäljillä. 

Riskien vähättelystä ei ole kyse, mutta herää kysymys että paisutellaanko niitä suotta juuri löytökoirien osalta - ja vähätellään muualla? Onko ne rescuekoirat todellakin se suurin uhka kansanterveydelle? Kun puhun rescuekoirista - tarkoitan todellakin nyt niitä koiria jotka on tuonut Suomeen yhdistys joka noudattaa annettuja määräyksiä kaikilta osin, myös rekisteröitymisestä Eviraan kaupalliseksi tuojaksi ja tekemällä TRACES rekisteröinnin koirista. Kuten määrätään. Ne pimeät tuojat, Facebookin kautta koiria välittävät yksittäiset toimijat ym jätän omaan arvoonsa ja totean samaa kuin Eläinlääkäriliitto - ne ovat riski. 

Rescueyhdistykset pyrkivät toiminnallaan tekemään konkreettisesti koirien elämää paremmaksi toimialueillaan. Aina näissä kritiikeissä otetaan esille, että apu tulisi antaa paikan päällä. Niinhän sitä tehdäänkin! Adoptiot ovat Suomeen vain yksi osa toimintaa - näkyvin varmasti mutta todellakin vain osa. Rescueyhdistykset tukevat rahallisesti ja tavaralahjoituksin kohteitaan, tekevät tarhoilla työtä, tiedottavat, valistavat, järjestävät sterilisaatiokampanjoita ym. Mutta - keskitytään olennaiseen eli siihen kysymykseen että miksi järjestään yleistetään ja väitetään juuri löytökoirien tauteja tuovan? 

Rescueyhdistysten toiminta on viranomaistenkin taholta aika kontrolloitua hommaa. Maahantuontisäädökset ovat tiedossa, ja kohdemaiden tautitilanteet joiden varalta koiria testataan. Tämän lisäksi on lisävelvoite virkaeläinlääkärin tarkastuksesta lähtömaassa, sekä koiran tietojen rekisteröinti TRACES järjestelmään. Onko kaikki nämä toimenpiteet ja velvoitteet siis aivan turhia, jos kaikista näistä huolimatta jatkuvasti saamme lukea kannanottoja siitä että juuri löytökoirat on riski? Vai eikö lähtömaiden eläinlääkärit osaa hommiaan ja käytetyt lääkitykset ja rokotteet ovat sekundakamaa?

Eikö todellinen riski ole esim pentutehtailijoiden tuomat pennut, jotka tuodaan Suomeen salakuljetettuina, rokottamattomina eikä todellakaan virkaeläinlääkärin tarkastamina ja rekisteröiminä? Näitä laittomasti tuotuja pentuja lopetetaan Suomessa jatkuvasti - joko siksi että omistajalle päätyessään ovat vakavasti sairaita tai rokotusten puuttumisten vuoksi. Tämä se riskiryhmä on, ei asianmukaisesti maahantuodut rescuekoirat.

Euroopassa on vapaa liikkuvuus ja suomalaisetkin koirat tekevät paljon retkiä ulkomaille omistajiensa kanssa. Onko kaikki omistajat tietoisia kohdemaidensa tautitilanteista ja tarvittavista rokotteista ja testeistä jotka olisi hyvä ottaa kotiin palatessa? Kuinka moni turistina matkalla ollut koira Etelä-Euroopan lomalta palatessaan testataan leishmanian ja erlichian varalta? Tosin ne taudit eivät koirasta koiraan tartu, mutta voivat olla tartunnan saaneelle koiralle kohtalokkaita ilman hoitoa. Osaako omistaja edes epäillä outojen oireiden ilmaantuessa näitä tartuntoja? Mites näyttelykoirat palatessaan näyttely/astutusreissulta? Eikö tässä olisi kohderyhmää jolle kannattaisi tiedottaa tehokkaammin ulkomaanmatkailun vaaroista ja riskeistä? Koiran alkuperä ei tee koirasta immuunia taudeille. Hiesimatolääkityksen tarvitsee myös rotukoira - ekinokokkoosi voi tarttua myös näihin koiriin ja tauti tulla koirassa Suomeen mikäli asioita ei ole hoidettu kuten pitää. 

Asianmukaisesti Suomeen tuodut löytökoirat eivät ole lähtökohtaisesti riski. Asiaa ei voi yleistää noin mustavalkoisesti. Niin kauan kun rajat on auki ihmisille ja eläimille on riskitekijöitä todella paljon. On lintuinfluenssaa, keltakuumeita ja vaikka mitä minkä ihminen voi tuoda tullessaan mukanaan Suomeen. Pentutehtaiden koirat tuovat rabiesta, varmasti myös Itärajan yli jolkottavat eläimet voivat tuoda Suomeen jos sun vaikka mitä tautia. Rescuekoirista on vaan tehty tekemällä iso peikko - ja yleistävästi toistuvasti haluttu muistuttaa yks kantaan että "löytökoirat ovat vaaraksi". Miksi ei voida puhua asioista niin kuin ne on, eli kertomalla että kyllä, löytökoira voi olla iso riski silloin jos itse nappaat koiran kadulta mukaasi lomamatkalla ja tuot sen Suomeen. Tai silloin kun adoptoit netin kautta koiran jonka välittävänä tahona ei toimi Suomeen rekisteröity yhdistys joka noudattaa määräyksiä. Näin ei tulisi löytökoiraa hankkia, vaan on olemassa turvallisempi tapa adoptoida koira - toimikaa niin. Tietenkin myös oikein tuodulla löytökoiralla saattaa olla riskitekijöitä mukanaan - mutta sama asia koskee kaikkia matkustavia koiria. 
Riskejä ei hallita sillä, että yleistetään yksi ryhmä ongelmapesäksi. Riskejä hallitaan kokonaisvaltaisella tiedottamisella asiaan liittyen - koskien kaikkien eläinten liikkumista maiden välillä. 

Olen käynyt oman taisteluni jo asiaan liittyen. Minusta ja Dandy-koirasta oli Hesarissa juttua aikaisemmin johon jälleen Eläinlääkäriliitto otti kantaa, myös niputtaen rescuetoiminnan samaan nippuun pentutehtailun kanssa. Vastineen asiaan voit lukea täältä; vastineessa on myös linkit alkuperäiseen juttuun sekä Eläinlääkäriliiton yleisönosastokirjoitukseen. Hesari ei julkaissut vastinettani. 

Loppuun voisin vielä todeta, että minulla on omassa kodissani kolme rescuekoiraa Espanjasta. Tämän lisäksi kotonani on vieraillut iso joukko kotihoitolaisia Espanjasta. Yksikään näistä koirista ei ole tartuttanut mitään tauteja, ei meihin ihmisiin eikä koiriin. Kaikki koirat ovat olleet terveitä. Kaikki nämä koirat ovat olleet kaiken sen kritiikin arvoista, johon rescuekoirajärjestöt ja koiria adoptoineet törmäävät, ja ennakkoluulojen joiden kanssa taistellaan. Ne lukemattomat määrät koiria, jotka ihminen on hyljännyt ja kaltoinkohdellut ansaitsevat myös saada äänensä kuuluviin - ja kaiken mahdollisen avun. Koen olevani todella etuoikeutetussa asemassa saadessani auttaa näitä koiria sekä jakaa tietoa siitä, kuinka koiran voi adoptoida Suomeen riskit minimoiden, määräyksiä noudattaen ja viranomaisten säädöksiä toteuttaen. 


Kati 

3 kommenttia:

  1. Ehkäpä viranomaiset ja muut tahot kuten eläinlääkärit alkaisivat suhtautumaan vähän positiivisemmin löytökoiratoimintaan jos heidän kanssaan tehtäisiin hyvässä hengessä yhteistyötä sen sijaan että aina noustaan puolustusasemiin joka kerta kun he jotain sanovat. Itse asiassa jos tarkkaan katsoo niin lehdistössä suhtaudutaan hyvinkin myötämielisesti löytökoiratoimintaan tällä hetkellä. Tasapuolisuuden vuoksi heidän on tietysti julkaistava myös vastakkaisiakin näkemyksiä.

    VastaaPoista
  2. Hyvässä hengessä tehtävää yhteistyötä on yritetty ehdottaa useastikin eri löytökoirajärjestöjen taholta - viimeisimmin esim pentutehtailukampanjan tiimoilta. Myös vuosittain järjestettävään Löytökoiralauantai tapahtumaan on yritetty kutsua ko tahojen edustajia sekä Koiramme lehden toimitusta tutustumaan tarkemmin sekä järjestöjen toimintoihin että saapuneisiin koiriin. Valitettavasti nämä kutsut jatkuvasti ovat kaikuneet kuuroille korville, eikä yhteistyöhön olla haluttu lähteä - tai edes tulla paikan päälle tutustumaan.

    Valitettavasti varsinkin EL Liiton viime aikaset kommentit ovat olleet hyvinkin harhaanjohtavia joten niitä vastaan on pakko puolustautua melko tiukasti. Vastakkainen näkemys on aina tervetullutta keskusteluun kuin keskusteluun - mutta silloin kun asetetaan rescuetoiminta samaan karsinaan kuin pentutehtailu tai yleistävästi kerrotaan löytökoirien olevan riski kansanterveydelle - on pakko oikaista näitä täysin vääriä kommentointeja.

    Kati / Espanjan Koirat

    VastaaPoista
  3. Tuolla Kirsi Sariolla on mielestäni vähän niin kuin asenneongelma, saako hän kenties Kennellittolta jotain tukea työlleen...

    Kirsi Sarion esittämät virheelliset käsitykset rescue-koirista tekevät hallaa apua tarvitseville koirille ja niitä auttaville järjestöille. Ihmettelen suorastaan, että eläinlääkärin koulutuksen saanut henkilö voi olla noin tietämätön näistä asioista.

    Luulisi eläinlääkärinkin kantavan enemmän huolta monien rotukoirien vakavista terveysongelmista kuin pyyteettömästä koirien auttamistyöstä. Itse en enää ihmisten toimesta sairaaksi jalostettua rotukoiraa hankkisi.

    VastaaPoista